kerrostuneissa

Kerrostuneissa on suomenkielinen termi, jota käytetään kuvaamaan kerrostuneisuutta tai koostumusta, jossa rakennetta hallitsevat erilliset kerrokset. Sitä käytetään erityisesti geologiassa ja soil- sekä sedimentologian yhteydessä viittaamaan olemassa oleviin kerrostumiin tai kerroksellisuuteen.

Geologiassa kerrostuneisuus on keskeinen ilmiö sedimentaarisissa kivilajeissa. Kerrostuneisuus ilmenee tasaisesti tai vaihtelevin kerroksin, joiden väliin kuuluvat asennon, koostumuksen tai rakeiden koon erilaisuudet. Kerrokset erotetaan toisistaan kerrostumaa (beding plane) pitkin. Esimerkkejä kerrostuneista kivistä ovat hiekka, savi ja kalkkikivikerrokset. Kerrostuneisuus voi ilmetä tasokerroksina, poikittaista kerrostumistyyppiä (cross-bedding) tai rytmisinä kerroksina esimerkiksi variaisissa. Metamorfisessa kullakin alueella voi esiintyä kerrostuneisuutta, joka johtuu esimerkiksi sfääreista foliointia, mutta tällöin kuvaukset eroavat alkuperäisestä sedimentaarisesta kerrostuneisuudesta.

Soil- ja ympäristöanalyysissä kerrostuneisuus viittaa usein maakerrosten muodostumiin. Pohjamaahan syntyneet, eri aineksiltaan erottuvat kerrokset voivat johtua sijoiltaan tapahtuneesta sedimentaatiosta, eroosiosta, biologisesta toiminnasta tai ihmisperäisestä toiminnasta. Maakerrokset kerrostuvat ajan mittaan muodostaen maanpinnan rakenteen, joka vaikuttaa vedenläpäisyyn, kasvukyvyn ja maaperän hyödyntämiseen.

Merkitys ja tulkinta: kerrostuneisuus paljastaa geologisen tai ympäristön historiankulun sekä auttaa esimerkiksi öljy- ja vesivaroja koskevissa tutkimuksissa sekä tulvariskien ja maaperän kestävyyden arvioinnissa.

Katso myös: kerrostuma, kerrostuneisuus, stratigrafia, sedimentologia, maaperäkerrokset.