keraaminen

Keraaminen on adjektiivi, jolla viitataan keramiikkaan tai keramiikasta valmistettuihin materiaaleihin ja tuotteisiin. Keramiikka on epämetallisten, epäorgaanisten materiaalien ryhmä, jonka pääpiirteisiin kuuluu korkea lämpötilakäsittely, joka muokkaa aineen rakennetta ja parantaa sen kovuutta sekä kemiallista kestävyyttä. Keraamisia tuotteita ovat sekä perinteiset esineet, kuten astiat, laatat ja tiilet, että modernit, korkean suorituskyvyn materiaalit, joita käytetään elektroniikassa, teollisuudessa, rakennusalalla ja bioteknologiassa.

Keraamisilla materiaaleilla on ominaisuuksia kuten korkea kovuus, suuri lämpötilan kesto, hyvä kemiallinen kestävyys ja usein matala sähköjohtavuus. Ne voivat olla täysin kiteisiä tai osittain kiteisiä; lasit ovat amorfisia. Hauraus on tyypillinen piirre, mikä rajoittaa joidenkin sovellusten käyttöä.

Valmistusmenetelmät vaihtelevat muotoilusta ja kuivauksesta polttamiseen ja sinteröintiin. Perinteinen keramiikka syntyy saven muokkauksesta ja polttamisesta, kun taas kehittyneissä keraamisissa materiaaleissa käytetään tarkkaa seosaineiden yhdistelyä ja korkeita lämpötiloja, jotta saavutetaan halutut ominaisuudet kuten sitkeys ja kestävyys.

Sovellukset: Perinteinen keramiikka kattaa astiat, laatat, tiilet ja koristekeraamit. Kehittyneet keraamiset materiaalit ovat keskeisiä elektroniikassa dielektrikkoina ja eristemateriaalina, teollisissa leikkaus- ja kulutuspinnoissa sekä biokeramiikassa, kuten luukudoksen korvaavissa ja kirurgisissa implantaatioissa.

Etymologia: Sana keraaminen liittyy keramiikkaan ja on peräisin kreikkalaisesta keramikos- tai keramein- juuresta, josta on kehittynyt suomalainen termi keramiikka.