polttamiseen

Polttaminen tarkoittaa aineen palamista: prosessia, jossa polttoaine reagoi hapen kanssa ja vapauttaa lämpöä sekä valoa. Kielessä polttaminen on yleistermi tälle ilmiölle. Muoto polttamiseen on illatiivin muoto, jota käytetään esimerkiksi lauseissa kuten "polttamiseen tarkoitettu polttoaine" tai "polttamiseen käytettävä polttoaine".

Palaminen vaatii kolme perustekijää: lämpöä, palavaa ainetta (polttoainetta) sekä hapen. Kun ne kohtaavat, alkaa kemiallinen reaktio, ja vapautuu energiaa. Palamisen tuloksena syntyy lämpöä, valoa sekä erilaisia kaasu- ja hiukkaspäästöjä, riippuen palamisen laadusta.

Käytännössä polttaminen on tärkeä osa lämmitystä, ruoanlaittoa ja energiantuotantoa. Esimerkkejä ovat puukamiinat ja takat, öljy- ja kaasulämmitys sekä biomassapolttoaineet. Teollisuudessa palaminen tuottaa energia polttoaineiden palaessa. Jätteiden polttaminen eli incinerointi vähentää jätteen tilavuutta ja voi tuottaa energiaa.

Polttamisen päästöt voivat vaikuttaa ilmanlaatuun sekä ilmastonmuutokseen. Epäpuhtaudet kuten hiilimonoksidi (CO), typen oksidit (NOx) ja pienhiukkaset (PM) syntyvät etenkin epätäydellisessä palamisessa. Pitkäaikainen altistuminen pienhiukkasille on terveysriskien kannalta merkittävä.

Turvallisuus ja lainsäädäntö: Avotulenteko ja avoin polttaminen on useilla alueilla säänneltyä tai kiellettyä kuivana kautena. Polttoon käytettävä laitteisto sekä jätteiden poltto on usein sallittua vain asianmukaisissa laitteissa ja olosuhteissa. On tärkeää noudattaa paikallisia ohjeita, palovaroituksia ja ympäristövaatimuksia sekä käyttää tarkoituksenmukaisia polttoaineita.