keramiikasta

Keramiikka on sekä taide- että teollisuusala, joka valmistaa esineitä savea ja muita epäorgaanisia kiinteitä raaka-aineita kuumentamalla korkeissa lämpötiloissa. Tyypillisesti esineet muotoillaan savea muovautuvaksi, kuivataan ja poltetaan sitkeiksi, kulutusta kestäviksi kappaleiksi sekä usein lasitteiden tai päällysteiden avulla.

Raaka-aineet ja prosessit: tärkeimmät raaka-aineet ovat savi ja lasitteet. Muotoilu voidaan tehdä käsin tai koneellisesti, kuivaaminen varmistaa rakenteen, ja polttaminen muuttaa raaka-aineen kivenkovaksi. Lämpötilat jakautuvat yleisimmin earthenware 900–1200 C, stoneware 1200–1300 C ja porcelain 1200–1400 C. Lasitteet antavat pinnalle vedenpitävyyden ja värin. Atmosfäärillä, esimerkiksi oksidaatio tai reduktio, on vaikutus värisävyihin ja lasituksen koostumukseen.

Tyypit ja käyttökohteet: keramiikka kattaa taide- ja koristekeramiikan sekä käytännöllisen ja teollisen keramiikan. Esineitä ovat astiat, laattapäällysteet, veistokset sekä tekniset tuotteet kuten elektroniikan keraamiset komponentit ja eristemateriaalit.

Historia: keramiikka on yksi vanhimmista valmistusaloista. Varhaisimmat lasitetut esineet on löydetty Lähi-idästä ja Kiinasta noin 7 000 vuotta sitten. Kiinan posliinituotanto sekä eurooppalainen tuotanto kehittyivät keskiajalla ja teollistumisen myötä 1800–1900-luvuilla. Suomessa keramiikka on ollut sekä perinnettä että modernia suunnittelua korkealla tasolla.

Nykypäivänä keramiikka yhdistää käsityöperinnön ja materiaalitieteen, ja sitä sovelletaan laajasti taiteessa, arkkitehtuurissa, elektroniikassa ja lääketieteessä.