kenttäkapasiteetti

Kenttäkapasiteetti on maaperän vesimäärä kosteuspitoisuutena silloin, kun maaperä on saturaatio-tilassa ja ylimääräinen vesi on valunut pois gravitaation vaikutuksesta. Se kuvaa maaperän vedenpidätyskykyä ja muodostaa vesivaraston ylärajan, jota kasvillisuus voi hyödyntää.

Kenttäkapasiteetti liittyy kasveille käytettävissä olevaan veteen. Käytännössä suurin osa kasvukauden vettä sijaitsee kenttäkapasiteetin ja kuivumiskynnyksen välissä; tätä vesimäärää kutsutaan usein kasvien käytettävissä olevaksi vedeksi. Tämän tilan puitteissa veden saatavuus vaihtelee muun muassa kasvukauden ajankohtien, vedenlaskun, sään sekä maan rakenteen mukaan.

Kenttäkapasiteetti riippuu suuresti maaperän ominaisuuksista. Rakeisuus ja koostumus (hiekka-, save- ja soramateriaalien osuus), maakerroksen rakenne, orgaanisen aineksen määrä, tiivistyminen, syvyys sekä lämpötila vaikuttavat siihen, kuinka paljon vettä maaperä pystyy pitämään kenttäkapasiteetin tasolla. Suolapitoisuus ja suojakalvot voivat myös muuttaa vedenpidätystä.

Mittaaminen ja estimointi tapahtuvat sekä laboratoriossa että kentällä. Laboratoriossa maaperä kyllästetään, annetaan veden valua gravitaation vaikutuksesta loppuun ja kosteus mitataan (gravimetrisesti tai kuivaamalla). Kentällä käytetään tensiometrejä, TDR- tai kapasitiivisia antureita sekä säännöstelymenetelmiä veden tilan arvioimiseen. Kenttäkapasiteetti ei ole aina sama kaikissa syvyyksissä tai kaikissa oloissa, joten arvoa tulisi käyttää maaperäkohtaisesti ja ajallisesti.

Kenttäkapasiteetti on keskeinen käsite kastelun suunnittelussa, kuivien jaksojen hallinnassa sekä vedenkorkeuden ja vedenpitoisuuden mallintamisessa maanpinnan alapuolella. Se auttaa arvioimaan maan vesivarastojen kestävyyttä sekä eroosioriskiä ja sade- sekä valumaekosysteemien hydrologiaa.