kenttäkapasiteetin

Kenttäkapasiteetti viittaa maaperän kykyyn pidättää vettä tietyn pisteen jälkeen, jolloin ylimääräinen vesi valuu pois. Tätä kutsutaan usein myös maksimikosteudeksi tai vesikapasiteetiksi. Kenttäkapasiteetti on tärkeä käsite maanviljelyssä, metsätaloudessa ja hydrologiassa, sillä se vaikuttaa kasvien veden saatavuuteen ja veden kiertokulkuun.

Kun maaperä on täysin kyllästetty vedellä, kaikki huokoset ovat täynnä vettä. Kun vesi alkaa valua painovoiman vaikutuksesta alaspäin, maaperän kosteus vähenee. Kenttäkapasiteetti saavutetaan, kun valunta lakkaa ja jäljelle jäävä vesi on sitoutunut maaperän partikkeleihin ja huokosiin. Tämä on suurin vesimäärä, jonka maaperä voi pidättää luonnollisesti ilman jatkuvaa lisävettä.

Eri maaperätyypeillä on erilaiset kenttäkapasiteetit. Hiekkainen maaperä pidättää vähemmän vettä kuin savinen maaperä, koska sen huokoset ovat suurempia ja vesi valuu niistä nopeammin pois. Orgaaninen aine maaperässä puolestaan parantaa sen vedenpidätyskykyä. Kenttäkapasiteettiin vaikuttavat myös maaperän rakenne ja tiiviys. Kasvit voivat hyödyntää vettä kenttäkapasiteetin ja lakastumispisteen välillä. Tämän vesimäärän yläpuolella oleva vesi on joko kasvien käytettävissä tai se voi valua syvemmälle maaperään.