kellarikerroksen

Kellarikerros on rakennuksen alimmainen kerros, joka sijaitsee usein maanalaisena tai osittain maanalaisena. Sen pääasiallinen tehtävä on tarjota varastointitilaa sekä teknisiä tiloja; joissain tapauksissa kellarikerros on muutettu asuin- tai oleskelutilaksi.

Rakenteiltaan kellarikerros on tyypillisesti betonista tai muurausta. Se vaatii vedenpitävyyden sekä kosteudenkestävän eristyksen, ja tilojen suunnittelussa kiinnitetään huomiota lämmöneristykseen. Koska luonnollinen valaistus on yleensä vähäistä, tilat valaistaan keinovalolla. Ilmanvaihto on tärkeä osa tilan ilmanlaadun hallintaa, ja usein käytetään koneellista ilmanvaihtoa kosteuden pitämiseksi kurissa sekä ilman laadun varmistamiseksi.

Käyttötarkoitukset vaihtelevat varastoinnista teknisiin tiloihin, kuten lämmitys-, vesijohto- ja ilmanvaihtojärjestelmien tilat. Joissain rakennuksissa kellarikerroksia on muutettu asuinhuoneiksi, kuten makuuhuoneiksi, kodinhoitohuoneiksi tai oleskelutiloiksi; tällöin on huomioitava kosteudenhallinta, riittävä tuuletus sekä pelastumisreitit.

Turvallisuus- ja säädösnäkökulmat huomioivat hätäpoistumistiet, paloturvallisuuden sekä rakenteiden tiiveyden ja kosteuden hallinnan. Suomessa radon voi esiintyä kellarikerroksissa, jolloin radon-esto- ja ilmanvaihtoratkaisut voivat olla osa suunnittelua ja toteutusta.

Ylläpitoon kuuluu vesivuotojen säännöllinen tarkastus, kosteuden ja homeen ehkäisy sekä vedeneristysten kunnon valvonta, jotta kellarikerroksen käyttö pysyy turvallisena ja toimivana.