kellarikerroksia

Kellarikerroksia ovat rakennusten maanpinnan alapuolella sijaitsevat kerrokset. Suomessa niitä löytyy sekä vanhemmista että moderneista rakennuksista, ja niiden käyttötarkoitus vaihtelee. Yleisiä käyttötarkoituksia ovat varastointi, tekniset tilat (koneet, lämmitys- ja ilmanvaihtolaitteet) sekä pysäköinti. Joissain tapauksissa kellarikerroksia on muutettu asuintiloiksi tai pieniksi toimisto- tai harrastetiloiksi, kun tilat on sovitettu rakennuksen säädösten ja turvallisuusvaatimusten mukaisesti.

Rakenteellisesti kellarikerrokset rakennetaan usein betoniperustaan tukeutuen. Seinät voivat olla betonia tai muurattuja, ja lattia on tyypillisesti paksu betonilaatta. Tärkeimpiä suunnittelukohteita ovat vesieristys, vedenpoisto ja mahdolliset umpikaivot sekä sade- ja poistoviemärit. Kosteuden hallinta on keskeistä, joten ilmanvaihto sekä tarvittaessa kosteudenhallintatoimet ovat yleisiä. Alueesta riippuen on huomioitava radon-suojaus ja sille asetetut toimenpiteet.

Kellarikerroksissa on usein vähemmän luonnonvaloa, joten tiloihin käytetään keinovalaisoa ja mahdollisesti valonäyttöjä tai ikkuna-aukoja, jos tilat sijaitsevat riittävän lähellä maan pintaa. Erilaiset käyttötarkoitukset sekä asuintiloiksi muutetut tilat ovat säädeltyjä rakennus- ja paloturvallisuusmääräysten alaisia; asuintiloiksi muutettaessa on huolehdittava poistumistie-, palonsuojaus- sekä energiatehokkuusvaatimuksista.

Kellarikerroksia ovat osa rakennusten suunnittelua ja tilankäyttöä, ja ne tarjoavat paikkoja muun muassa varastoinnille, teknisille toiminnoille ja kulkutiloille, samalla kun niiden toteutus vaikuttaa rakennuksen kosteudenhallintaan ja energiatehokkuuteen.