keinottelua

Keinottelu on suomenkielinen substantiivi, jolla tarkoitetaan tarkoituksellista keinojen käyttöä tai manööveröintiä, jolla pyritään vaikuttamaan lopputulokseen ovelasti tai harhaanjohtavasti. Sanaa käytetään erityisesti neuvottelu- ja päätöksentekotilanteissa, joissa toimija pyrkii etuun kiertämällä suoraviivaista, läpinäkyvää menettelyä, manipuloimalla tietoa tai hyödyntämällä prosessien porsaanreikiä. Keinottelulla viitataan usein eettisesti arveluttaviin keinoihin, ja sitä pidetään yleensä kielteisenä toimintatapana.

Etymologia: Sana juontaa juurensa sanasta keino (tapa, keino, väline) sekä nominaalista -telu-suffiksesta, jolla muodostetaan toiminnan ilmausta. Vastaava verbi on keinotella, jonka merkitys on “finagella, käyttää keinoja”.

Käyttökontekstit: Sanaa käytetään laajalti journalismissa, politiikassa ja liike-elämässä kuvaamaan tilanteita, joissa tahdotaan saavuttaa etu kiertämällä tai salaa vaikuttamalla. Esimerkiksi julkisia hankintoja käsittelevissä keskusteluissa puhutaan keinottelusta, kun osapuolet yrittävät hyödyntää lainsäädännön porsaanreikiä tai tiedonhallinnan epäjohdonmukaisuutta. Termi voi esiintyä sekä negatiivisessa että vähemmän vahvassa sävyssä, riippuen kontekstista ja kirjoittajasta.

Esimerkit: "Hän harjoitti keinottelua hankintaneuvotteluissa." "Keskustelun epäselvä tiedonanto tulkittiin keinotteluksi."

Erotus: Keinottelu eroaa välittömästä vilpillisestä toiminnasta, mutta käsittää usein sekä tarkoitukselliset vilpilliset että varovaiset, manipulatiiviset taktiikat.