keinottelua
Keinottelu on suomenkielinen substantiivi, jolla tarkoitetaan tarkoituksellista keinojen käyttöä tai manööveröintiä, jolla pyritään vaikuttamaan lopputulokseen ovelasti tai harhaanjohtavasti. Sanaa käytetään erityisesti neuvottelu- ja päätöksentekotilanteissa, joissa toimija pyrkii etuun kiertämällä suoraviivaista, läpinäkyvää menettelyä, manipuloimalla tietoa tai hyödyntämällä prosessien porsaanreikiä. Keinottelulla viitataan usein eettisesti arveluttaviin keinoihin, ja sitä pidetään yleensä kielteisenä toimintatapana.
Etymologia: Sana juontaa juurensa sanasta keino (tapa, keino, väline) sekä nominaalista -telu-suffiksesta, jolla muodostetaan toiminnan ilmausta.
Käyttökontekstit: Sanaa käytetään laajalti journalismissa, politiikassa ja liike-elämässä kuvaamaan tilanteita, joissa tahdotaan saavuttaa etu kiertämällä tai
Esimerkit: "Hän harjoitti keinottelua hankintaneuvotteluissa." "Keskustelun epäselvä tiedonanto tulkittiin keinotteluksi."
Erotus: Keinottelu eroaa välittömästä vilpillisestä toiminnasta, mutta käsittää usein sekä tarkoitukselliset vilpilliset että varovaiset, manipulatiiviset taktiikat.