kehitysvikoihin

Kehitysvikoihin viittaa yleistermi, jolla tarkoitetaan pitkäaikaisia toiminnan ja sopeutumisen rajoitteita, jotka yleensä ilmenevät varhaislapsuudessa. Ne voivat vaikuttaa älylliseen toimintakykyyn, kieliin ja viestintään sekä sosiaalisiin taitoihin ja päivittäisiin toimintoihin. Kehitysvikoihin liittyviä tiloja pidetään monimuotoisina, ja tuki kohdistuu yksilöllisesti elämänkulun aikana.

Kehitysvikoihin liittyy moniulotteinen etiologia: sekä geneettiset että aivoperäiset tekijät, sikiöaikana tapahtuneet olosuhteet sekä ympäristötekijät voivat vaikuttaa kehitykseen. Yksittäisiä syitä ei aina tunnisteta, ja osa tiloista luokitellaan neurokehityksellisiksi häiriöiksi. Esimerkkejä ovat kehitysvammaisuus, autismikirjon häiriöt ja motoriset kehityksen poikkeavuudet, kuten CP. Tuki ja kuntoutus ovat usein elinikäisiä.

Palvelut ja tukimuodot Suomessa: Kehitysvikojen ja -vammaisuuksien kohdentaminen toteutuu kunnallisessa ja alueellisessa palvelujärjestelmässä. Keskeisiä elementtejä ovat erityisopetus ja yksilöllistetyt opetussuunnitelmat, tukihenkilöt, asumispalvelut, päivätoiminta sekä fysioterapia- ja puhe- ja toimintaterapian palvelut. Henkilökohtaisen suunnittelun ja valinnanvapauden kautta voidaan laatia yksilöllisiä tukipaketteja, jotka huomioivat sekä koulutuksen että työ- ja arkipäivätoiminnan tarpeet.

Oikeudet ja yhteiskunnallinen asema: Kehitysvammaiset ovat oikeutettuja samankaltaisiin perusoikeuksiin kuin muutkin, mukaan lukien koulutus, työ ja itsenäinen elämä. Kansainväliset ihmisoikeussopimukset, kuten YK:n vammaissopimus, ohjaavat suomalaista toimintaa kohti osallisuutta, esteettömyyttä ja yhdenvertaisia palveluita.