kehitysvammoihin

Kehitysvammat ovat pitkäaikaisia kognitiivisia ja toimintakyvyn rajoituksia, jotka alkavat kehitysiässä ja vaikuttavat älyllisiin toimintoihin sekä sopeutumiskykyyn arjen toiminnoissa. Niihin luetaan erilaisia syistä riippuvia tiloja, joiden vakavuus vaihtelee lievästä vaikeaan; diagnoosi perustuu yleensä älykkyystestin ja sopeutumistaidon arviointiin sekä kliiniseen kokonaisarvioon.

Syyt ovat moninaisia: perinnölliset poikkeamat (esim. Downin oireyhtymä, Fragile X), raskausaikaan liittyvät infektiot tai myrkytykset, ennenaikaisuus, synnytysvammat sekä ympäristötekijät. Osassa tapauksista syytä ei selvästi pystytä määrittämään. Kehitysvammat voivat esiintyä yksin tai samanaikaisesti muiden neurologisten, somaattisten tai psyykkisten tilojen kanssa.

Tunnistus ja arviointi ovat moniammatillisia prosesseja, joissa käytetään neuropsykologista testausta, lääketieteellisiä tutkimuksia ja havainnointia arjessa. Varhainen tunnistaminen mahdollistaa oikea-aikaiset kuntoutus- ja tukitoimet, kuten puhe-, toiminta- ja fysioterapia sekä kehitystä tukevat kasvatus- ja opetuskäytännöt.

Palvelut pyrkivät tukemaan yksilön toimintakykyä, itsenäisyyttä ja osallisuutta yhteiskunnassa. Tämä sisältää erityisopetuksen, asunto- ja työvalmennuksen, sosiaalipalvelut sekä henkilökohtaisen avun ja vapauttavan tuen yksilöllisten tarpeiden mukaan. Kansainväliset ja kansalliset ihmisoikeusperiaatteet korostavat yhdenvertaista pääsyä palveluihin ja osallisuuden tukemista.

Esiintyvyys on arviolta noin 1–3 % väestöstä riippuen määrittelystä. Tutkimus painottuu varhaisen tuen, inklusiivisten käytäntöjen ja teknologian hyödyntämiseen elämänlaadun parantamiseksi.