keelevarietatsiooni

Keelevarietatsiooni käsitellään lingvistikas ja sosiaallingvistikas eriliste keelekasvatus- ja -käyttömuotojen eristämisessä. Keelevarietatsioon viittaa kielessä esiintyviin muunnoksiin, jotka voivat perustua alueellisiin, sosiaalisiin, kulttuurisiin tai tilanteellisiin tekijöihin. Näitä muunnoksia ovat esimerkiksi murteet, sosiolektit, registerit ja idiolektit.

Alueelliset muutokset, kuten murteet, syntyvät usein geograafisten ja historioallisten tekijöiden vaikutuksesta. Esimerkiksi suomen kielen murteet, kuten savolainen tai karjalainen, poikkeavat toisistaan äänteissä, sanastossa ja rakenteissa. Murteet voivat olla keskenään ymmärrettäviä tai osittain ymmärrettäviä, riippuen niiden läheisyydestä toisiinsa.

Sosiaalinen asema ja ryhmäkuuluminen vaikuttavat sosiolekteihin, jotka ovat kielimuotoja, joita tietyt sosiaaliset ryhmät, kuten ikäluokat, ammattiryhmät tai sosioekonomiset luokat, käyttävät. Esimerkiksi nuorten slangin käyttö voi poiketa vanhempien kielenkäytöstä. Sosiolektit voivat sisältää omia sanastoja, ilmaisuja ja rakenteita, jotka erottavat niitä muista kielimuodoista.

Registerit puolestaan liittyvät kielen käyttötilanteisiin ja konteksteihin. Formaali kieli, kuten viralliset puhetilanteet tai kirjoitettu kieli, poikkeaa informaalista puhekielestä. Idiolektit ovat yksilöllisiä kielimuotoja, jotka sisältävät yksittäisen henkilön omia tapoja puhua tai kirjoittaa.

Keelevarietatsioonilla on merkittävä rooli kielen monimuotoisuuden ylläpitämisessä ja kulttuurisen identiteetin ilmaisemisessa. Se voi myös aiheuttaa kommunikaatiohaasteita, jos eri kielimuodot eivät ole keskenään ymmärrettäviä. Lingvistit tutkivat keelevarietatioita ymmärtääkseen kielen dynamiikkaa ja sen roolia yhteiskunnassa.