kaukonäköisyyttä

Kaukonäköisyys, tunnetaan myös nimellä hyperopia, on yleinen näköhäiriö, jossa silmän optinen järjestelmä taittaa valonsäteitä siten, että ne tarkentuvat verkkokalvon taakse sen sijaan, että ne tarkentuisivat suoraan verkkokalvolle. Tämä johtaa siihen, että kaukana olevat kohteet näkyvät selvästi, mutta lähellä olevat kohteet ovat epäselviä. Kaukonäköisyys voi vaihdella lievästä vakavaan.

Nuorilla ihmisillä kaukonäköisyys ei välttämättä aiheuta merkittäviä oireita, koska silmän oma linssi pystyy mukautumaan eli akkommodoimaan ja tarkentamaan kuvaa verkkokalvolle. Ajan myötä, kun silmän mukautumiskyky heikkenee, oireet yleensä pahenevat. Tällöin kaukonäköisyyden oireita voivat olla silmien väsyminen, päänsärky erityisesti lukiessa tai muissa lähityöskentelyissä, ja toisinaan epäselvä näkö lähellä ja joskus myös kauas.

Kaukonäköisyyden yleisimmät syyt ovat silmämunan liian lyhyt pituus tai silmän taittovoiman liian heikko voimakkuus. Se on yleensä perinnöllinen ominaisuus, mutta voi myös kehittyä iän myötä. Diagnoosi tehdään näöntutkimuksessa.

Kaukonäköisyyttä voidaan korjata silmälaseilla tai piilolinsseillä, jotka lisäävät silmän taittovoimaa ja auttavat valoa tarkentumaan oikein verkkokalvolle. Myös taittovirhekirurgia, kuten LASIK, voi olla vaihtoehto joillekin yksilöille. Korjaustoimenpiteen valinta riippuu henkilön iästä, kaukonäköisyyden asteesta ja yleisestä terveydentilasta.