kattavuuskarttoja

Kattavuuskarttoja ovat karttoja, jotka esittävät maiseman tai pinta-alan kattavuuden tai peitteen prosentuaalisen osuuden. Niissä voidaan kuvata esimerkiksi puuston kattavuutta, muun maastopinnan kattavuutta kuten havupuu-, lehtipuu-, pensas-, kulottuma- tai heinäkankaiden peittoa sekä maa-aines- tai kostean maan kasvillisuuden peittävyys. Kattavuuden käsite voi siis viitata sekä vertikaaliseen rakenteeseen (kattavuus, kuten puuston peitto) että horisontaaliseen maanpeitteeseen (kasvillisuus, paljas maa).

Kattavuuskarttoja käytetään laajasti metsätaloudessa, ekologisessa ja maankäytön suunnittelussa sekä hydrologiassa. Niiden avulla voidaan arvioida valon saatavuutta, kasvuolosuhteita, elinympäristöjen soveltuvuutta ja biomassan sekä hiilen varastoa. Kattavuuskarttoja voidaan käyttää myös eroosion riskin arvioinnissa ja vesistökuormituksen mallintamisessa sekä suojelualueiden ja elinympäristöjen hallinnassa.

Tietolähteet ja menetelmät koostuvat usein kaukokantamisesta ja maastotietoinnista. Kattavuuskarttoja tuotetaan pääasiallisesti etäaineistojen avulla, kuten satelliitti- tai ilmakuvista, sekä LiDAR- tai hyperspektridatan avulla. Menetelmät voivat sisältää kuvankäsittelyä, luokittelua, määrällistä regressiota tai subpikseli- lähestymistapoja, jotka antavat kattavuuden prosenttiosuuksia. Karttoja voidaan tarkentaa maastotarkastuksin tai kenttämittauksin.

Kattavuuskarttojen tarkkuuteen vaikuttavat kuvien resoluutio, vuodenaikavaihtelut ja maastotyypin monimutkaisuus. Ne ovat työkaluja, eivätkä ne korvaa kokonaisvaltaisia inventaarioita; usein niitä käytetään yhdessä maastotietojen ja visuaalisen tarkastelun kanssa.