kasvutapojen

Kasvutavat, tai kasvutapojen käsite, kuvaavat kasvien yleisiä kasvumuotoja ja arkkitehtuuria: miten kasvi rakentaa rungon, lehdet ja juuraston sekä miten se hankkii valon, vettä ja ravinteita. Kasvutavat ovat keskeinen osa kasvien identifiointia ja ekologista yhteisöjen kuvausta, ja niitä käytetään sekä luonnontieteellisessä tutkimuksessa että puutarhakasvien suunnittelussa.

Yleisimmät kasvutavat voidaan tiivistää seuraaviin pääkategorioihin. Puuvartiset kasvit muodostavat yleensä yhden vahvan rungon ja saavuttavat suuria korkeuksia (esimerkiksi puut). Pensaat muodostavat useita runkoja tai tiheän oksiston alhaalla, mutta eivät yleensä kehitä yksittäistä korkeaa runkoa. Yrtit ovat ruohomaisia, usein lyhytikäisiä kasveja, joilla ei ole pysyvää runkoa. Köynnöskasvit kiipeilevät tai tarrautuvat tukirakenteisiin ja voivat kasvaa huomattavankin korkeiksi ilman hallittua rungon muodostusta. Ruohokasvit ovat matalia, nopeasti kasvavia ja usein helposti lisääntyviä. Mukulat, sipulit tai mukulakasvit säilyttävät energiaa maan alla talven yli ja saattavat palata keväällä.

Kasvutapojen vaihtelu heijastaa sopeutumista ympäristöihin: valo, kosteus, maaperä ja kilpailutilanne vaikuttavat siihen, millainen kasvuaikataulu ja arkkitehtuuri kullekin lajille kehittyy. Tutkimuksessa kasvutapoja käytetään yleisluontoiseen luokitteluun sekä ekosysteemien muutosten arviointiin että kasvien kulttuuristarpeiden suunnitteluun.