kasvitieteeseen

Kasvitiede on biologian ala, joka tutkii kasveja niiden rakenteesta ja toiminnasta elinympäristöihin asti. Sen tutkimuskohteita ovat kasvien kehitys ja evoluutio, morfologia ja anatomia sekä fysiologia ja biokemia. Lisäksi keskeistä on kasvien monimuotoisuus, ekologia ja luokittelu, mukaan lukien systematiikka ja taksonomia sekä kasvien ja muiden eliöiden väliset suhteet.

Alat jakautuvat sekä teoreettisiin että soveltaviin: morfologia ja anatomia, fysiologia, solubiologia ja genetiikka sekä kasvi- ja kehitysbiologia. Genomi- ja trankriptomitutkimus sekä molekyylibiologia avaavat ymmärrystä geenien roolista kehityksessä ja sopeutumisessa. Tutkimuksessa käytetään sekä kenttä- että laboratorio- menetelmiä, muun muassa mikroskopiaa, kromatografiaa sekä kuvaus- ja sensoritekniikkaa.

Kasvitieteen historia ulottuu antiikin aikojen kasvitutkimuksesta Theophrastoksesta Linnaeukseen ja Darwinin evoluutiotutkimukseen. 1900-luvulla molekyylibiologia ja genomiikka muuttivat alaa, jolloin kasvien geneettinen perusta ja kehitys voitiin ymmärtää entistä syvemmin.

Nykykasvitiede on keskeinen ala ilmastonmuutoksen ja elinympäristöjen muuttuessa: se tukee biodiversiteetin tutkimusta, kasvinviljelyä, elintarviketurvaa sekä ekosysteemipalvelujen säilyttämistä. Kasvitiede muodostaa perustan sekä perustotuuksiin pohjautuvalle tutkimukselle että sovelluksille luonnonvarojen kestävässä hyödyntämisessä.