elintarviketurvaa

Elintarviketurva tarkoittaa ruokajärjestelmän kykyä tuottaa, toimittaa ja tarjota turvallista sekä ravitsemuksellisesti riittävää ruokaa kaikille, sekä säilyttää tämän kyvyn myös kriiseissä. Se kattaa sekä elintarvikkeiden turvallisuuden ja laadun että niiden saatavuuden, saavutettavuuden ja markkinoiden vakauden. Keskeisiä ulottuvuuksia ovat tuotantoketjun hygienian hallinta ja riskien torjuminen, ravitsemuksellinen arvo ja kelvollinen ruokavalio, jäljitettvyys sekä oikea merkintä, riittävä tuotanto- ja jakelukapasiteetti sekä hintojen vakaus. Lisäksi elintarviketurva sisältää valmiuden reagoida häiriötilanteisiin ja varautumista tuleviin kriiseihin.

Suomessa elintarviketurvan varmistamisesta vastaa sekä kansallinen lainsäädäntö että viranomaistoiminta, jonka ytimessä ovat maa- ja metsätalousministeriö sekä Ruokavirasto. Toiminta perustuu EU-lainsäädäntöön sekä kansallisiin säädöksiin: EU:n yleiseen elintarvikelaillisuuteen (esimerkiksi säädökset elintarvikkeiden turvallisuudesta ja jäljitettävyydestä) sekä EFSA:n riskinarviointiin. Kansallinen valvonta kattaa tarkastukset, elintarvikkeiden jäljitettävyyden varmistamisen, tuotekohtaiset vaatimukset sekä takaisinotto- ja varoitusmenettelyt.

Kuluttajille elintarviketurva merkitsee luotettavaa informaatiota ruoka-ainesosista, alkuperästä, allergeeneista ja mahdollisista riskeistä. Viranomaiset tiedottavat riskitilanteissa nopeasti ja selkeästi, ja elintarvikeketjun toimijat sekä yleisö noudattavat ohjeita ja määräyksiä turvallisen ruokahuollon turvaamiseksi. Elintarviketurva on sekä kansallinen tavoite että osa EU:n sisämarkkinoiden toimivuutta ja rajat ylittävää yhteistyötä.