kansalaisuusjärjestelmien

Kansalaisuusjärjestelmillä tarkoitetaan valtioiden käyttämiä tapoja määrittää, ketkä ovat heidän kansalaisiaan. Näihin järjestelmiin liittyy joukko oikeuksia ja velvollisuuksia, kuten äänioikeus, oikeus passiivisuuteen ja aktiivisuuteen politiikassa, sekä velvollisuus noudattaa maan lakeja ja tarvittaessa puolustaa sitä. Kansalaisuuden saaminen voi perustua useisiin periaatteisiin.

Yleisin periaate on ius sanguinis, eli verisuhdeperiaate. Tämän mukaan kansalaisuus määräytyy vanhempien kansalaisuuden perusteella riippumatta lapsen syntymäpaikasta. Toinen keskeinen periaate on ius soli, eli syntymäpaikkaperiaate. Tässä tapauksessa lapsi saa kansalaisuuden syntymällä tietyn valtion alueella. Monet maat yhdistävät näitä periaatteita omien kansalaisuuslakien laatimisessa.

Kansalaisuus voidaan saada myös hakemuksesta, esimerkiksi avioliiton, pitkäaikaisen asumisen tai muuttojen kautta. Prosessi kansalaisuuden saamiseksi on usein monivaiheinen ja siihen voi kuulua kielitaitoa, tiettyä vakaata toimeentuloa ja rikosrekisterin puuttumista koskevia vaatimuksia. Kansalaisuuden menettäminen on myös mahdollista tietyissä olosuhteissa, kuten toisen valtion kansalaisuuden vapaaehtoisessa vastaanottamisessa tai vakavissa rikoksissa. Kansalaisuusjärjestelmät ovat valtion suvereniteetin olennainen osa, jotka määrittelevät yhteisön jäsenyyden rajat.