kanonisointi

Kanonisointi on katolisen kirkon virallinen prosessi, jolla kuolemansäilynä pidetty henkilö julistetaan pyhäksi ja hänen esikuvallisuutensa hyväksytään koko kirkon yleiseksi ihanteeksi. Kanonisointi seuraa usein beatifikaatiota, jolloin henkilö on jo saanut jonkinlaisen erityisen pyhyyden vahvistuksen ja tietyissä olosuhteissa on sallitua kunnioittaa häntä eri paikoissa.

Prosessi alkaa yleensä, kun piispa tai yhteisö hakemuksen kautta avaa asian ja kokoaa elämän, hyveiden ja kirjoitusten todisteet. Tutkimusta käsittelee paikallinen tribunal ja lopullinen päätös siirretään Vatikaanin Pyhien asioiden kongregaatioon. Kun episodi on tarkastettu, henkilö voidaan julistaa “Venerable” eli kunnianosoituksellisesti kaikkien esikuvan arvoiseksi hyveissä. Tämän jälkeen seuraa beatifikaatio: yleensä yhden ihmeen väitetty parantuminen, jonka uskottiin johtuvan vastaajan lunnaista hänen esirukoustensa kautta. Beatifioidusta henkilöstä voidaan huomioida erityinen, rajoitettu kultti tietyissä alueissa.

Kanonisaatio puolestaan vaatii usein toisen ihmeen, jonka katsotaan johtuvan samaisen henkilön esirukouksesta, jonka jälkeen paavi yli kirkon tunnustuksen julistaa hänet pyhäksi ja koko kirkon yleiseksi esikuvaksi. Marttyyrien tapauksessa joidenkin vaatimusten lieventäminen voi johtaa nopeampaan etenemiseen.

Kanonisaatio on katolisen kirkon, mutta ei yleisesti ottaen muiden kristillisten perinteiden, toimintaperiaate. Esimerkiksi ortodoksisessa kirkossa pyhien julistaminen tapahtuu usein paikallisina päätöksinä ja kirkolliskokousten kautta. Pyhien julistus näkyy liturgiassa, julistuksen kirkollisessa muistossa sekä esikuvan arvostuksessa.