kannustamisen

Kannustamisen käsite viittaa tarkoitukselliseen toimintaan, jolla yksilöä tai ryhmää rohkaistaan, tuetaan ja motivoidaan parempiin suorituksiin tai sitoutumiseen. Kannustus voi kohdistua koulutukseen, työelämään, urheiluun sekä vanhemmuuteen ja sosiaaliseen työhön, ja se ilmentyy sanallisena palautteena, tunnustuksena, palkkioina sekä toimintaympäristön tukena.

Käytännössä kannustaminen voidaan jakaa suoraan ja epäsuoraan kannustukseen. Suora kannustus sisältää kehuja, palkintoja ja tavoitteiden asettamista, kun taas epäsuora kannustus voi ilmetä esimerkin, tuen ja myönteisen ilmapiirin luomisena. Kannustaminen vaikuttaa sekä ulkoiseen motivaatioon että voi tukea sisäistä motivaatiota, kun se vahvistaa autonomian, osaamisen ja yhteenkuuluvuuden tunteita.

Teoreettisesti kannustamista tarkastellaan useista näkökulmista. Self-Determination Theory (Deci & Ryan) korostaa autonomian, kompetenssin ja yhteenkuuluvuuden perustarpeita motivaation kannalta. Banduran sosial-kognitiivinen teoria painottaa itseluottamusta (self-efficacy) ja palautteen roolia oppimisessa. Käytännön kannustaminen voi noudattaa sekä operanttipohjaisia että kognitiivisia malleja, jolloin palkinnot ja palaute ohjaavat käyttäytymistä samalla kun tuetaan omien kykyjen uskomuksia.

Käytännön huomioita ovat selkeät, ajoitetut ja yksilölliset tavoitteet, oikeudenmukaisuus, kulttuurinen sensitiivisyys sekä palautteen laadun ja määrän tasapaino. Oikein käytettynä kannustaminen voi lisätä motivaatiota, sitoutumista ja suorituskykyä, kun taas liiallinen ulkoinen palkitseminen tai hallitseva lähestymistapa voi heikentää sisäistä motivaatiota.