kalorikulutusta

Kalorikulutus kuvaa kehon kokonaisenergian kulutusta ajanjaksossa, yleensä vuorokaudessa. Se ilmoitetaan tavallisesti kilokaloreina (kcal) tai kilojouleina (kJ). Kalorikulutus muodostuu kolmesta päätekijästä: perusaineenvaihdunnan energiankulutuksesta (BMR), liikunnan aiheuttamasta energiankulutuksesta sekä ruoan termogeenisesta vaikutuksesta (TEF).

Perusaineenvaihdunnan energiankulutus on kehon levossa tapahtuva energiankulutus elintärkeiden toimintojen ylläpitämiseksi, kuten hengitys, verenkierto ja hermoston toiminta. BMR:a arvioidaan yksilöllisesti, ja siihen vaikuttavat muun muassa ikä, sukupuoli, paino, lihasmassa ja hormonitasot. Yleisesti BMR muodostaa suurimman osan päivittäisestä kalorikulutuksesta.

Liikunnan aiheuttama energiankulutus koostuu sekä suunnitellusta harjoittelusta että arjen aktiivisuudesta. Aktiviteetin kestosta, intensiteetistä ja henkilön lihasmassasta riippuen sen osuus vaihtelee, usein merkittävä osa kokonaiskulutuksesta.

Ruoan termogeeninen vaikutus (TEF) on energian lisäkulutus, joka liittyy ruoan sulattamiseen, imeytymiseen ja aineenvaihduntaan. TEF on tyypillisesti noin 5–15 % päivittäisestä energiansaannista, ja sen suuruus vaihtelee makroravintoaineiden mukaan (proteiini aiheuttaa yleensä suurimman TEF:n).

Käytännössä kalorikulutusta voidaan arvioida kokonaisenergian kulutuksena (TDEE) yhdistämällä BMR, liikunnan osuus ja TEF. Menetelmiä ovat suorat ja epäsuorat mittaukset sekä ennustavat kaavat, kuten Mifflin–St Jeor tai Harris–Benedict.

Kalorikulutuksen ymmärtäminen tukee painonhallintaa ja ravitsemuksellisia päätöksiä, kuten energiansaannin säätämistä tasapainon saavuttamiseksi, painon ylläpitämiseksi tai tavoitteelliseen esim. laihtumiseen. Kulutusta ei tarvitse tuottaa ennennäkemättömän tarkasti; usein riittää maltillinen, yksilöllisesti sopiva tasapaino.