kaikuluotausta
Kaikuluotausta on vedenalaisen kohteiden ja merenpohjan kartoitusmenetelmä, jossa äänipulsseja lähetetään veden läpi ja takaisinheijastuneet kaikuja vastaanotetaan. Pulssien kestosta ja niiden saapumisaikojen perusteella voidaan määrittää kohteiden etäisyydet sekä syvyydet, ja näistä voidaan muodostaa karttoja pohjan syvyyksistä ja rakenteista. Kaikuluotauksen perusta on fysiikan ka सार्वu, jossa ääni kulkee veden läpi ja heijastuu erilaisista kohteista.
Päätyypit ovat yksiaaltoinen kaikuluotain (single-beam), monibeam-kaikuluotain (multibeam) sekä sivukaikuluotin (side-scan sonar). Yksiaaltoinen kaikuluotain mittaa syvyyden yhdellä
Käytännössä kaikuluotausta hyödyntäen tuotetaan muun muassa syvyyskarttoja, pohjan koostumuksen estimointeja sekä alusten ja laitteiden kartoitusta. Data
Historia ja sovellukset: Kaikuluotauksen kehitys alkoi 20. vuosisadan alkupuolella ja kehittyi erityisesti toisen maailmansodan aikana sotilaallisista