kaasuvaihtelun

Kaasuvaihto on fysiologinen prosessi, jossa hapen (O2) ja hiilidioksidin (CO2) siirtyminen tapahtuu keuhkojen alveolien ilman ja veren hiussuonten välillä. Prosessi perustuu diffuusion periaatteisiin, ja sen tehokkuus riippuu osapaine-erosta PO2 ja PCO2:n välillä sekä alveolaarikalvon paksuudesta ja pinta-alasta. Keuhkojen alveolit muodostavat suurikokoisen kaasuvuon reitin verenkiertoon.

Diffuusio tapahtuu siten, että O2 siirtyy alveolien ilman korkeammasta PO2:sta veren pienempään PO2:een ja CO2 siirtyy veren suuremmasta PCO2:sta alveolien pienempään PCO2:een. O2 kuljetus kudoksiin tapahtuu pääosin hemoglobiinin avulla ja CO2 poistuu verenkierron kautta keuhkoihin. Kaasujenvaihtoa säätelevät myös veren happi- ja hiilidioksidipitoisuudet sekä verenkierron tilavuus ja hapenkuljetuksen kyky.

Kaasuvaihdon tehokkuuteen vaikuttavat ventilaation ja perfuusion (V/Q-suhde), alveolaarisen pinta-alan määrä sekä kalvon paksuus. Myös veren hemoglobiinin määrä ja sen kyky sitoa happea sekä keuhkojen tulehdukselliset tai arpeutuneet taustat voivat heikentää vaihtoa. Altitude tai anemia voivat heikentää hapen saatavuutta, kun taas keuhkokuume tai keuhkekudoksen turvotus voivat vähentää kaasujen vaihtoa.

Kaasuvaihdon arviointi perustuu arteriovenöösien seurantaan sekä hapen ja hiilidioksidin pitoisuuksiin. Tärkeimmät mittaukset ovat arteriainen happi- ja hiilidioksiditasapaino (ABG), SpO2 sekä diffuusiokapasiteetin mittaaminen (DLCO). Häiriöt voivat johtaa hypoxiaan tai hyperkapniaan ja esiintyä muun muassa COPD:ssa, interstisiaalissa keuhkosairaudessa tai keuhkotulehduksissa.