kaapeliviestinnän

Kaapeliviestinnän on viestintäverkko, joka välittää sekä televisio- ja audiopalveluita että tiedonlähteitä, kuten internetiä, kuparikaapeleiden ja optisen kuitukaapelin avulla. Se kattaa sekä yksittäisten kotitalouksien lopputarjouksen että laajemmankin verkon jakelun. Keskeinen rooli on ollut digitaalisen sisällön ja reaaliaikaisen tiedonsiirron mahdollistamisessa sekä televisiokanavien että laajakaistan tarjoamisessa.

Arkkitehtuuri ja tekniikka perustuvat yleensä kolmitasoiseen rakenteeseen: headend, jakeluverkko ja loppukäyttäjän liittymä. Headendissä vastaanotetaan ja muokataan signaalit (television signaalit, tiedonsiirto) sekä kääritään ne kohderyhmiin. Jakeluverkossa signaali jaetaan useille alueille, usein käyttämällä hybridifiber-coax-verkkoa (HFC), jossa kuitu viestii suuremmalla kapasiteetilla runkoverkolla ja kuparikaapeli välittää signaalin kotiin asti. Loppukäyttäjän liittymä sisältää tulon jaon sekä mahdollisesti kotitalouksien päätelaitteet, kuten modeemit ja set-top boxit.

Teknologia ja standardit ovat kehittyneet kohti suurempaa kaistanleveyttä ja tiedonkin sujuvuutta. Digitaalisen televisio- ja datayhteyden välityksessä käytetään modulaatiotekniikoita kuten QAM ja tietoja siirretään standardien mukaan, joita ovat DOCSIS-perhe (esim. DOCSIS 3.x) sekä uusimmat laajennukset datansiirtoon. Tämä mahdollistaa sekä televisiopalvelut että kaksisuuntaisen internetyhteyden saman verkon kautta.

Käyttötarkoitukset ja hyödyt ovat merkittäviä: suuret kaistanleveydet ja yhteydet jo olemassa oleviin esteisiin, sekä televisio- että internetpalvelut yhdellä infrastruktuurilla. Haasteita ovat signaalinjaon aiheuttama havaittava viive ja kapasiteetin jakautuminen käyttäjäryhmien kesken. Tulevaisuudessa kaapeliviestinnän kehitys keskittyy entistä suurempiin nopeuksiin ja verkon tehokkaaseen hyödyntämiseen sekä siirtymiseen yhä suurempiin tilausteihin kuten kiinteään laajakaistaan ja hybrideihin ratkaisuun.