modulaatiotekniikoita

Modulaatiotekniikat ovat menetelmiä, joilla tieto siirretään eteenpäin muokkaamalla kantajataajuudella olevaa signaalia. Kantajana käytetään tavallisesti siniaaltoa, jonka amplitudia, taajuutta tai vaihetta muutetaan siirrettävän tiedon mukaan. Modulaatioiden yleinen jako on analogiset ja digitaaliset modulaatiot sekä baseband- että passband-sovellukset.

Analogiset modulaatiot: Amplitudimodulaatio (AM), taajuusmodulaatio (FM) ja vaihemodulaatio (PM). Näitä käytetään esimerkiksi radiolähetyksissä ja äänentoistossa sekä perinteisissä televisiojärjestelmissä.

Digitaaliset modulaatiot: Tiedon siirtäminen signaaleina, joiden arvot muodostavat tietyt symbolit. Yleisimmät ovat amplitude-shift keying (ASK), frequency-shift keying (FSK) ja phase-shift keying (PSK). Näistä BPSK, QPSK sekä laajennukset kuten 8-PSK, 16-QAM ja 64-QAM. QAM yhdistää amplitudi- ja vaihevaihdon. Käyttökohteita ovat WLAN-verkot, mobiiliverkkojen tiedonsiirto sekä digitaalinen televisio ja kaapeli-/valokuitujärjestelmät.

Modulaation käytännön merkitys: valinta perustuu vaadittuun kaistanleveyteen, virheenkestävyyteen ja tehonkulutukseen. Korkeamman modulaatioluvun avulla voidaan saada suurempi tiedonnopeus, mutta se on herkempi melulle ja häiriöille. Tällaisten järjestelmien toteutuksessa käytetään virheenkorjausta, synkronointia ja usein monisäikeisiä/monikerroksisia tekniikoita kuten OFDM.