jäätikköjä

Jäätikköjä ovat suuret jäätikkömassat, jotka muodostuvat lumikuorman puristuksesta tiiviiksi jäämassaksi. Tämä muodostumisprosessi kestää useita vuosikymmeniä, ja jäätikkö syntyy kun lumen kertymä on suurempi kuin sula- ja sublimaatio. Jäätiköt muodostuvat pääasiassa vuoristo- ja napa-alueilla, joissa pysyvä kylmyys ja runsaiden sadekertojen vuoksi lumi säilyy pitkään.

Jäätiköt liikkuvat hitaasti alaspäin painovoiman vaikutuksesta. Liike riippuu jäätikön paksuudesta, alustan topografiasta ja ilmastosta. Jokaiselle jäätikölle ominaisia ovat kertyminen (accumulation) ja ablaatio, eli sulaminen ja haihtuminen. Yleisesti jäätiköitä voidaan luokitella laaksonjäätiköiksi sekä mannerjäätiköiksi; laaksonjäätiköt virtaavat vuoristoalueilta, kun taas mannerjäätiköt kattavat suuria maa-alueita, kuten Grönlannin ja Etelämantereen suurimmat jääpeitteet. Jäätiköt muokkaavat maastoa suuresti: ne luovat U-kirjaimen laaksoja, moraineja ja drumliineja sekä kuljettavat vettä pitkälle sisäosiin.

Jäätiköiden massan vaihtelu on tärkeä osa globaalia vesivarastoa. Ilmaston lämpeneminen vaikuttaa jäätiköihin monin tavoin: massan väheneminen, paksuuden ohentuminen sekä reunoja pitkin tapahtuva vetäytyminen, mikä osaltaan lisää merenpinnan nousua. Jäätiköitä seurataan jatkuvasti sekä kaukokartoituksen että kenttämittausten avulla. Satelliittikuvaus, laser- (LiDAR) ja radar-tutkimukset sekä gravimetriset mittaukset (esim. GRACE) tuottavat tietoa massan, tilavuuden ja paksuuden muutoksista. Jäätiköiden tutkiminen valottaa sekä ilmastonmuutosta että paikallisia vesivaroja ympäri maailman.