jääpeitteet

Jääpeite on veden pinnalle muodostuva jääkerros, joka syntyy, kun ilman lämpötila laskee ja pinta alkaa jäätyä. Se esiintyy sekä järvillä että merialueilla sekä rannikoilla ja suurilla sisävesillä. Jääpeitteen laajuus, paksuus ja kesto vaihtelevat vuodenaikojen sekä alueen sääolosuhteiden ja ilmaston mukaan.

Jää muodostuu talven kylmenevän kauden aikana. Aluksi muodostuu ohutta jääpeitettä, jota syntyy lisää ja joka tiivistyy, kun pakkaset jatkuvat. Jää voi sisältää sekä nuorempaa, heikompaa että vanhempaa, paksumpaa jääpeitettä. Merialueilla jää kehittyy usein nopeasti ja voi olla pinnallisesti kevyempää sekä alareunaltaan kova, jolloin sen rakenne on kerrostunut.

Jään ominaisuuksiin vaikuttavat ilman lämpötila, tuuli, veden suolapitoisuus ja virtaukset. Jään albedo on korkea, mikä heijastaa suurimman osan auringon säteestä takaisin ilmakehään ja vaikuttaa sekä ilmastoon että vesistön lämmönvaihtoon. Jää voi rikkoutua halkeamien kautta ja muodostaa avantoja, mikä vaikuttaa turvallisuuteen ja vedenkulkuun.

Jääpeitteet vaikuttavat vesistön ekologiaan: talvella valo- ja lämmöolosuhteet muuttuvat, mikä vaikuttaa fotosynteesiin, pohjaeläimiin ja planktoniin sekä kalastukseen. Jää toimii myös liikkumis- ja alustan roolissa joillekin lajeille. Ilmastonmuutoksen myötä jään laajuus ja paksuus ovat monilla alueilla vähentyneet, mutta vaihtelu on paikallisesti suurta.

Jääpeitteen tilaa seurataan sekä satelliittein että kenttämittauksin. Satelliittihavainnot antavat laajuus- ja muutosdataa, ja kentällä mitataan jään paksuutta sekä veden lämpötilaa. Tiedot tukevat turvallisuus-, kalastus- ja ilmastomalleja sekä vesistöjen hallintaa.