jätteenkäsittelyhierarkiassa

Jätteenkäsittelyhierarkia on periaate, joka ohjaa jätteen hallintaa ja pyrkii minimoimaan jätteen määrää ja sen haitallisia ympäristövaikutuksia. Sen tavoitteena on edistää jätehuollon kestävyyttä ja resurssitehokkuutta. Hierarkia muodostuu yleensä useammasta tasosta, jotka järjestetään tärkeysjärjestykseen.

Korkeimmalla tasolla on jätteen synnyn ehkäisy. Tähän sisältyy toimenpiteitä, joilla pyritään vähentämään jätteen syntymistä jo ennalta. Esimerkkejä ovat tuotteiden suunnittelu niin, että ne kestävät pidempään, kulutustottumusten muuttaminen vähemmän jätettä tuottaviksi ja pakkausmateriaalien vähentäminen.

Seuraava taso on uudelleenkäyttö. Tässä tarkoitetaan tuotteiden tai niiden osien käyttämistä uudelleen samaan tai eri tarkoitukseen ilman merkittävää käsittelyä. Tämä voi olla esimerkiksi astioiden uudelleenkäyttö tai käytettyjen huonekalujen lahjoittaminen.

Kolmas taso on kierrätys. Kierrätyksessä jätteet käsitellään siten, että niistä saadaan uusia materiaaleja tai tuotteita. Tämä voi olla esimerkiksi paperin, lasin, metallin tai muovin kierrätys. Tavoitteena on vähentää neitseellisten raaka-aineiden käyttöä ja energiankulutusta.

Tämän jälkeen tulee muu hyödyntäminen, joka voi sisältää esimerkiksi jätteen polttamisen energian tuottamiseksi. Tämä taso on hierarkiassa alempi kuin kierrätys, koska materiaalit menettävät alkuperäisen muotonsa ja niitä ei voida enää helposti kierrättää.

Alimmalla tasolla on loppusijoitus, joka tarkoittaa jätteen hävittämistä esimerkiksi kaatopaikalle tai polttokelpoisen jätteen polttamista ilman energian hyödyntämistä. Loppusijoitusta pyritään minimoimaan mahdollisimman pitkälle, sillä se on vähiten ympäristöystävällinen vaihtoehto. Jätteenkäsittelyhierarkian noudattaminen edellyttää jätehuollon kokonaisvaltaista suunnittelua ja toteutusta.