järjestelmäviiveiden

Järjestelmäviiveet tarkoittavat ajallisia viiveitä, jotka syntyvät, kun tieto, viesti tai ohjauskomento kulkee järjestelmän eri osien välillä. Ne vaikuttavat järjestelmän vasteaikaan, käytettävyyteen ja reagointikykyyn sekä voivat muodostua monien tekijöiden yhteisvaikutuksesta. Järjestelmäviiveet ilmenevät erityisesti tietoverkoissa, datankäsittelyssä ja reaaliaikaisissa ohjausjärjestelmissä, mutta niitä esiintyy yleisesti missä tahansa monikerroksisessa järjestelmäarkkitehtuurissa.

Verkko- ja tiedonsiirtiviiveet syntyvät datan siirtämisestä lähteestä kohteeseen. Ne jaotuvat usein propagointi-viiveeseen, käsittely-viiveeseen ja jonotus-viiveeseen. Prosessi- ja ohjelmistoviiveet johtuvat myös siitä, miten ohjelmat käsittelevät pyyntöjä, suorittavat laskentaa tai odottavat I/O-tiloja. Myös muistiviiveet sekä levyn tai SSD:n I/O-viiveet voivat lisätä kokonaisviivettä. Verkkoviiveisiin vaikuttavat muun muassa kaistanleveys, pakettikoot, reititys sekä verkon ruuhkat.

Mittauksessa käytetään tyypillisesti vasteaikaa sekä jitteriä. Vasteaika kuvaa aikaa pyynnön ja vastauksen välillä, ja jitter mittaa tämän viiveen vaihtelua aikayksikössä. Näiden lisäksi voidaan tarkastella maksimiviivettä, mediaania ja hajontaa.

Tekijöihin kuuluvat sekä laitteiston että ohjelmiston ominaisuudet: prosessorin kuormitus, säikeiden aikataulutus, muistiviiveet, välimuistit sekä I/O-käyttö. Verkkoympäristössä puolestaan vaikuttavat protokollat, pakettikoot ja verkon ruuhka. Hallinta perustuu usein priorisointiin, QoSiin, bufferingiin sekä arkkitehtuurin suunnitteluun, kuten asynkroniseen käsittelyyn ja reunalaskentaan, joiden avulla voidaan pienentää järjestelmäviiveitä. Esimerkkejä ovat videostreaming, verkkopelit ja teollisuusautomaatio, joissa viiveillä on usein selvä vaikutus suorituskykyyn ja turvallisuuteen.