juurikarvan

Juurikarva on kasvin juuren epidermisistä erikoistunut solu, joka muodostaa ohuita, pitkiä ulokeita maaperään. Juurikarvat lisäävät juuren pinnanalaista pinta-alaa ja näin parantavat veden sekä ravinteiden, erityisesti fosforin, imeytymistä. Ne ovat yleensä yksittäisiä soluja, jotka kasvavat juuren kasvualueen kypsymisvyöhykkeellä.

Juurikarvojen kehitys alkaa epidermaalisten solujen posicionalisista vihjeistä. Mallikasveilla kuten Arabidopsis thaliana juurikarvat syntyvät trichoblastisista soluista tietyissä epidermisolun riveissä. Juurikarvojen muodostuminen ja tiheys voivat vaihdella kuoren ja solujen välisistä suhteista sekä ympäristötekijöistä, kuten ravinteiden saatavuudesta ja pH:sta. Joidenkin tutkimusten mukaan geenit, kuten WEREWOLF (WER), GLABRA2 (GL2) ja CAPRICE (CPC), säätelevät juurikarvojen muodostumista ja poikivat erilaisia ihon solujen toimintamalleja.

Rakenteeltaan juurikarva on yksittäinen solupiste, jonka kasvu tapahtuu kärjen hallitsemana tip-growth-tyylisesti. Solun sienenrakenne ja solukalvo sekä vesikkeleiden fuusio mahdollistavat jatkuvan ulostulotoksen ja aineiden kuljetuksen solun etuosan kautta. Juurikarvat ovat lyhytaikaisia rakenteita, joita uusitaan juuren kasvaessa ja ympäristön muuttuessa.

Merkitys ja sovellukset: juurikarvat ovat keskeisiä veden ja ravinteiden, kuten fosforin, imemisessä maaperästä. Niiden pituus, tiheys ja aktiivisuus kasvavat usein ravinneköyhissä oloissa, jolloin kasvin hyväksikäyttö paranee. Tämä ominaisuus on kiinnostava kasvinjalostuksessa ja maataloudessa, kun pyritään parantamaan ravinteiden hyödyntämistä ja kasvien sopeutumista köyhiin maaperiin.