juurikarvat

Juurikarvat ovat kasvin juurien epidermisoluista kehittyviä ohuita, putkimaisia ulokkeita, jotka ulottuvat maaperään. Ne muodostuvat juuren kypsymisvyöhykkeellä ja lisäävät juurten pinta-alaa, mikä tehostaa veden ja ravinteiden ottoa sekä maaperähiukkasten kanssa tapahtuvaa vuorovaikutusta.

Kasvu tapahtuu kärjessä, kärkikasvuna. Juurikarvojen rakennetta ja toimintaa säätelevät solunsisäiset rakenteet, kuten aktiinisäikeet ja mikrotubulukit, sekä vesikulaarinen liikenne. Ulokkeet ovat yleensä lyhytaikaisia, ja uusia muodostuu jatkuvasti, kun juurikasvu etenee kypsymisvyöhykkeellä.

Juurikarvojen tärkein tehtävä on veden ja ravinteiden, erityisesti epäorgaanisen fosforin, otto. Pinta-ala, jonka ne tarjoavat, parantaa liukenneiden ravinteiden siirtymistä juurijärjestelmään. Ne voivat myös edistää mykorritsayhteyksiä ja muita maaperän mikrobiyhteisöjä, jotka vaikuttavat ravinteiden kiertoon ja kasvin terveyteen.

Juurikarvat ovat yleisiä monilla kasvilajeilla, mutta niiden määrä ja pitkäikäisyys vaihtelevat lajista sekä kasvupaikan oloista. Kuivuus, maaperän tiivistyminen ja epäedulliset pH-arvot voivat heikentää juurikarvojen kehitystä ja ottoa. Juurikarvojen toiminnan ymmärtäminen on tärkeä osa kasvin fysiologiaa sekä maatalouden ja ekosysteemien ravinneomavaraisuuden arviointia.