epidermisoluista

Epidermisoluista on termi, jota käytetään kuvaamaan epidermiksen muodostavien solujen kokonaisuutta sekä eläimissä että kasveissa. Epidermis on kehon tai kasvin uloin solukerros, joka toimii suojaavana rajapintana, vähentää veden menetystä ja säätelee aineiden sekä kaasujen vaihtoa ympäristön kanssa.

Eläimillä epidermis koostuu useista solutyypeistä. Eniten on keratinosyyttejä, jotka muodostavat suurimman osan epidermiksestä ja kerrostuvat muodostaen suojaavan stratum corneum -kerroksen. Muita soluryhmiä ovat melanotsyytit, jotka tuottavat pigmenttiä ja vaikuttavat ihon värimuutoksiin; Langerhansin solut, jotka ovat ihoon immuunipuolustuksessa kuuluvia soluja; sekä Merkel-solut, jotka toimivat mekanosensorisina aistinsoluina. Epidermiksen solut ovat vuorovaikutuksessa toistensa kanssa ja kudos on jatkuvassa uudistumisessa, erityisesti sijaiten basal-kerroksessa kantasolujen lähteenä.

Kasvien epidermis muodostaa primaarin ulkokudoksen lehdet, varret ja juuret. Solut erittävät cuticulaa, vahakerrosta, joka vähentää veden haihtumista. Lehtien epidermiksessä sijaitsevat stomatat muodostuvat kahdesta guard-soluista, joiden läpi tapahtuu kaasujen vaihto. Lisäksi epidermis voi sisältää trichomeja (karvamakroja), jotka suojaavat kasvia paihin tai vähentävät haihtumista. Osa epidermisoluista voi sisältää kloroplastia ja osallistuu pienimuotoiseen fotosynteesiin.

Kehitys- ja uusiutumismekanismit erot, mutta molemmilla ryhmillä epidermis on ensisijaisen tärkeä suoja- ja sääntelykerros. Eläimillä jatkuva uusiutuminen tapahtuu kantasolujen jakautumisella, kasveilla epidermis ylläpidetään apikaalisin meristeemin kautta, ja sekundaarikasvun yhteydessä usein peridermeiksi.