juomakäytöllä

Juomakäytöllä tarkoitetaan alkoholin käytön kuviota: sen yleisyyttä, frekvenssiä, määrää ja konteksteja. Se kattaa sekä yksittäiset juomiskerrat että toistuvan käytön ja voi kuvata sekä yksilön että väestön tasolla tapahtuvaa juomintaa. Suomessa käytetty yleinen mittayksikkö on annos, noin 12 grammaa puhdasta alkoholia. Annos vastaa esimerkiksi noin 33 cl olutta (4,5 % ABV), 12 cl viiniä (12 % ABV) tai 4 cl väkevää alkoholia (40 % ABV).

Juomakäytön arviointi perustuu usein itseilmoitettuun tietoon sekä seulontamenetelmiin kuten AUDIT tai AUDIT-C. Näiden avulla määritellään riskitaso: vähäinen riski, haitallinen, vaarallinen tai riippuvuuteen viittaava juominen. Määritelmät voivat sisältää myös suurkulutuksen eli episodisen runsaan juomisen kriteerejä.

Terveyteen liittyvät vaikutukset riippuvat käytön tasosta. Kohtuullisesta käytöstä voi olla joitakin terveyshyötyjä joissain populaatioissa, mutta alkoholin käyttö lisää riskejä kaikilla tasoilla. Vakava episodinen juominen lisää tapaturmien, myrkytyksen ja alkoholin aiheuttamien pitkäaikaissairauksien riskiä; pitkäaikainen runsas käyttö liittyy maksaan, syövissä, sydän- ja verisuonitauteihin sekä mielenterveyden ongelmiin. Raskauden aikana alkoholin käyttö on vasta-aiheista, ja nuorten juominen on erityisen huolestuttavaa.

Sosiaali- ja terveyspolitiikassa kiinnitetään huomiota juomakäytön ehkäisyyn ja haittojen vähentämiseen: ikärajat, verotus, saatavuuden sääntely sekä terveydenhuollon varhainen neuvonta ja lyhyet interventionit. Tarvittaessa hoito käsittää käyttäytymisterapiaa sekä farmakologisia vaihtoehtoja ja riippuvuuden hoidossa voidaan suunnata erikoissairaanhoitoon.