jasmiini

Jasmiini on yleisnimi useille Jasminum-suvun lajeille, joita kasvatetaan etenkin koriste- ja tuoksukäyttöön. Kasvit ovat tavallisesti köynnöksiä tai ikivihreitä pensaita, joilla on vastakkain lehdet. Kukat ovat usein valkoisia tai kellanvalkoisia, viisi terälehteä, ja niissä on voimakas, makea tuoksu.

Suku Jasminum sisältää arviolta 180–200 lajia. Tunnetuimpia lajeja ovat Jasminum officinale (tavallinen jasmiini), Jasminum grandiflorum (kuningasjasmiini) sekä Jasminum nudiflorum (talvijasmine).

Kukinta ajoittuu lajista riippuen keväästä kesään tai harvoin talvelle. Kukat muodostuvat kukinnoiksi; ne ovat valkoisia tähtimäisiä kukkia, joissa on viisi terälehteä, ja ne erittävät voimakasta tuoksua, joka on erityisen huomattava illalla.

Alkuperä ja levinneisyys: Jasmiini on kotoisin trooppisista ja subtrooppisista alueista Aasiassa ja Afrikassa. Sitä viljellään laajasti koristekasvina sekä puutarhoissa että kaupallisessa tuoksutevalmistuksessa lämpimissä alueilla. Useimmat lajit ovat frost-sietämättömiä tai herkkiä kylmälle, ja siten niitä kasvatetaan lämpimissä ilmastoissa tai suojissa.

Hoito ja kasvatus: Kasvi vaatii aurinkoisen tai puolivarjoisan kasvupaikan ja hyvin vettä läpäisevän, multapitoisen maaperän. Se tarvitsee köynnökselle tuen ja säännöllistä kastelua sekä keväistä lannoitusta. Leikkaamalla kukinnan jälkeen voidaan hallita kasvua ja muotoa; kylmillä alueilla harrastajat suojaavat talvella.

Käyttö ja tuoksu: Kasvia käytetään koristekasvina pihoilla ja parvekkeilla sekä perfumeri- ja kosmetiikkateollisuudessa. Jasmiiniöljy ja -tuoksut ovat keskeisiä ainesosia, ja jasmiinitee valmistetaan yleensä vihreän tai valkoisen teen kanssa, jolloin kukkien aromi siirretään juomaan.

Turvallisuus: Jasmiinin tuoksu ja öljy voivat aiheuttaa ihoärsytystä tai allergisia reaktioita herkille ihmisille. Öljy tulisi käyttää laimennettuna. Kasvin muut osat eivät yleensä ole myrkyllisiä ihmisille, mutta suuria määriä käytössä tulisi välttää.