isoentsyymien

Isoentsyymit, jotka tunnetaan myös nimellä isentsyymit tai isoentsyymit, ovat entsyymien muotoja, jotka katalysoivat samaa kemiallista reaktiota, mutta eroavat rakenteeltaan toisistaan. Nämä rakenteelliset erot johtuvat yleensä eri geeneistä peräisin olevista polypeptidiketjuista tai saman geenin erilaisista transkriptio- tai translaatioprosesseista. Vaikka isoentsyymit suorittavat samanlaisen toiminnon, niiden kinetiikassa, säätelyssä, kudosspesifisyydessä tai paikantumisessa solussa voi olla eroja.

Esimerkiksi laktaattidehydrogenaasi (LDH) on tunnettu isoentsyymeistään. Ihmisillä LDH koostuu neljästä alayksiköstä, joita on kahta tyyppiä: H (sydän) ja M (lihas). Näiden yhdistelmät tuottavat viisi erilaista LDH-isoentsyymiä (LDH1–LDH5), joilla on erilainen jakautuminen kudoksissa ja erilaiset optimaaliset pH-arvot. LDH1, joka on yleisempi sydämessä, on tehokkaampi anaerobisissa olosuhteissa, kun taas LDH5, joka on yleisempi maksassa ja luurankolihaksissa, toimii paremmin hapellisissa olosuhteissa.

Isoentsyymien olemassaolo tarjoaa biologisen edun, sillä se mahdollistaa tietyn reaktion suorittamisen tehokkaasti erilaisissa fysiologisissa olosuhteissa tai eri kudoksissa. Lisäksi tiettyjen isoentsyymien pitoisuuksien mittaaminen veressä voi toimia diagnostisena työkaluna, kuten sydäninfarktin tai maksavaurion havaitsemisessa, koska vaurioituneet kudokset vapauttavat spesifisiä isoentsyymejä verenkiertoon.