irtisanomisoikeus

Irtisanomisoikeus on oikeus lopettaa työsopimus. Suomessa sekä työnantajalla että työntekijällä on oikeus irtisanoa työsuhde, mutta irtisanominen on jäsennelty lainsäädännön sekä mahdollisten työehtosopimusten ja yksittäisen työsopimuksen ehtojen mukaan. Irtisanomista säätelevät sekä vapaaehtoiset sopimukset että lakisääteinen suojelu, kuten kohtuullisuus ja syrjintäkielto.

Työntekijä voi irtisanoa työsopimuksensa päättääkseen työsuhteensa omasta aloitteestaan. Irtisanomisaika määräytyy työsuhteen kestosta sekä mahdollisten työehtosopimusten tai sopimuksen ehtojen mukaan ja on yleensä kirjallinen. Irtisanomisaika alkaa, kun irtisanomisilmoitus on tullut työnantajalle ja se toteuttaa työntekijän velvoitteensa seurauksineen.

Työnantajalla on oikeus irtisanoa työsopimus tietyin perustein, kuten taloudellisilla tai tuotannollisilla syillä sekä toiminnan kannalta olennaisilla henkilön työssä suoriutumisella. Irtisanomisen tulee perustua hyväksyttäviin syihin, ja menettelyn on oltava kohtuullinen. Usein työnantajan on noudatettava kuulemista, varoitusmenettelyä ja kirjallista ilmoitusta sekä sovittuja irtisanomisaikoja. Joissakin tapauksissa erityisiä menettelyjä säädetään työehtosopimuksissa.

Mikäli irtisanominen koetaan perusteettomaksi tai epäasianmukaiseksi, työntekijä voi hakea oikeudellista ratkaisua työoikeudellisissa kanavissa, kuten työtuomion tai muun riidanratkaisumenetelmän kautta. Työsuhteen päättymiseen liittyvät korvaukset ja mahdolliset takaisinottovelvoitteet voivat riippua sekä lainsäädännöstä että sovellettavista työehtosopimuksista. Irtisanomisoikeus rakentuu siten tasapainon varaan työntekijän henkilöstön suojelemiseksi ja työnantajan työvoimatarpeiden käsittelemiseksi.