investointikustannusta

Investointikustannus on termi, jolla tarkoitetaan sijoitusprosessin yhteydessä syntyviä kuluja, jotka liittyvät pitkäaikaisten, tuotantoon tai palveluiden tuottamiseen tarkoittavien muiden kuin käyttökustannusten hankintaan, rakentamiseen tai parantamiseen. Se on yleisesti ottaen pääomakustannus (Capex), toisin kuin operatiiviset kustannukset (Opex), jotka liittyvät päivittäiseen toimintaan.

Investointikustannukseen katsovat mukaan pääosin: hankintahinta, kuljetus- ja asennuskustannukset, kokoamiseen ja käyttöönottoon liittyvät kulut, testaus sekä muut suoraan käyttöön ottamiseen liittyvät menot. Joissakin tapauksissa rahoituskustannukset, kuten rakennusajan korkokulut, voidaan aktivoida investointikustannuksiin, jos ne täyttävät sovellettavat tilinpäätöskäytännöt. Verotuksellisesti arvonlisävero ja muut verokulut voivat vaikuttaa lopulliseen kustannusarvioon.

Käytännössä investointikustannus kirjataan taseeseen aineellisena tai aineettomana hyödykkeenä ja se jaetaan hyödykkeen taloudellisen käyttöiän aikana poistojen avulla. Tämä eroaa siitä, mitä kirjataan tuloslaskelmaan käytön aikana: normaalit huoltokustannukset sekä muut päivittäiset menot ansaitaan tuloslaskelmaan kuluna.

Investointikustannusten hallinta ja arviointi ovat keskeisiä osia investointipäätöksissä. Hankkeen arviointia varten käytetään taloudellisia mittareita kuten netto nykyarvo (NPV), sisäinen tuottopotentiaali (IRR) sekä takaisinmaksuaika. Näiden avulla tutkitaan, tuottaako sijoitus riittävästi arvoa suhteessa riskeihin ja kustannuksiin.