invasiviset

Invasiiviset lajit ovat ei-alkuperäisiä eliöitä, jotka asuttuessaan uuden alueen pystyvät menestymään, levittäytymään laajasti ja aiheuttamaan haittaa luonnollisille ekosysteemeille, taloudelle tai terveydelle. Ne voivat muuttaa elinympäristöjä, heikentää biodiversiteettia sekä lisätä torjunta- ja hallintakustannuksia. Vaikka kaikki vieraslajit ovat ei-alkuperäisiä, vain osa niistä kehittää todellisia invasiivisia vaikutuksia; määritelmä ja luokittelu vaihtelevat maittain ja viranomaisten ohjeiden mukaan.

Invasiivisia lajeja yhdistää usein kolme ominaisuutta: korkea lisääntymiskyky ja sopeutumiskyky erilaisiin elinympäristöihin, tehokas leviämisnopeus sekä kilpailu- ja vuorovaikutusten muuttaminen. Ihmisen toiminta, kuten kaupankäynti, liikenne ja lajien vapauttaminen, nopeuttaa niiden levinneisyyttä.

Vaikutukset voivat olla ekologisia, taloudellisia tai terveysperäisiä. Ekologisesti ne voivat syrjäyttää alkuperäisiä lajeja, muuttaa ravintoketjuja ja heikentää elinympäristöjä. Taloudellisesti ne voivat kasvattaa torjunta- ja hallintokustannuksia sekä haitata maataloutta, kalastusta ja viherrakennusta. Terveysvaikutukset voivat ilmetä uusien tautien tai allergioiden kautta.

Esimerkkejä yleisistä invasiivisista lajeista ovat muun muassa signal crayfish Pacifastacus leniusculus, American mink Neovison vison, giant hogweed Heracleum mantegazzianum, Japanese knotweed Fallopia japonica sekä zebra mussel Dreissena polymorpha.

Torjunta ja hallinta perustuvat ennaltaehkäisyyn, varhaiseen havaitsemiseen ja nopeaan reagointiin. Toimenpiteisiin voivat kuulua fyysinen poisto, kemialliset torjunta-aineet sekä harkittu biologinen kontrolli. EU:n invasiivisten vieraslajien asetus (EU 1143/2014) ohjaa listojen laatimista ja toimenpiteitä, ja useat maat, kuten Suomi, soveltavat näitä periaatteita kansallisissa ohjelmissa.