intramuskulaariset

Intramuskulaariset injektiot ovat lääkeannostelun muoto, jossa lääke ruiskutetaan suoraan lihakseen. Lihakseen annosteltaessa lääke pääsee verenkiertoon nopeasti ja tasaisesti, mikä usein nopeuttaa vaikutuksen alkamista verrattuna ihonalaiseen (subkutaaniseen) annosteluun. Intramuskulaarisen annoksen valintaan vaikuttavat aineen koostumus, tilavuus sekä haluttu nopea/-hidas imeytyminen.

Yleisimmät antoalueet aikuisilla ovat deltoideuslihas hartialuulla, gluteus medius ja vastus lateralis. Lapsilla käytetään usein reiden ulkopuolta, vastus lateralis -aluetta. Sijainnin valintaan vaikuttavat annosteltavan lääkkeen tilavuus ja erityispiirteet sekä potilaan lihas- ja lihaslaisrakenteet. Annostelu toteutetaan aseptisesti ja potilas voi asettua eri asentoihin riippuen injektion kohteesta.

Tekniikka ja tilavuus: yleensä annetaan 90 asteen kulmassa ihoa vasten. Neulan pituus ja tilavuus riippuvat potilaan iästä, lihaksesta ja injektion muotoilusta; aikuisille tyypillinen neulan pituus on noin 25–38 mm ja tilavuus 1–3 ml, deltoideuksessa usein enintään 1 ml. Z-tekniikkaa käytetään kivun ja paikallisen kudosärsytyksen pienentämiseksi joissain tapauksissa. Ennen injektiota iho puhdistetaan. Aspiraatiota käytetään vaihtelevasti riippuen lääkkeestä ja ohjeistuksesta; nykyisin rokotteissa aspiraatio ei usein ole tarpeen.

Riskit ja kontraindikaatiot: kipu, turvotus, punoitus ja infektion riski ovat yleisiä lyhytaikaisia haittoja. Hermovaurio-, verenvuoto- tai kudosiltaoireet voivat esiintyä harvemmin, erityisesti virheellisissä injektiopaikoissa. Ei-injektioalueiden tulehdukset ja allergiset reaktiot ovat harvinaisia. Potilaan antikoagulanttihoito ja paikallinen tulehdus voivat lisätä komplikaatioiden riskiä.

Intramuskulaarisia injektioita käytetään rokotteissa, antibiooteissa, hormoneissa ja joissakin vitamiini-/kipulääkkeissä. Tekniikka ja valinnat vaihtelevat potilaan iän, tilan ja lääkkeen mukaan.