integrointitestaus

Integrointitestaus on ohjelmistotestausta, jossa tarkastellaan erillisten ohjelmisto-osien tai järjestelmien välistä yhteistoimintaa. Sen tarkoituksena on havaita rajapinnoissa esiintyviä virheitä ja virheellisen tiedonvälityksen ongelmia, joita yksikkötestauksessa ei ilmene. Integrointitestaus varmistaa, että moduulit, palvelut ja järjestelmät toimivat saumattomasti yhdessä uuden tai päivittyneen toiminnallisuuden yhteydessä.

Testattavia kohteita voivat olla moduulien sisäiset rajapinnat sekä ulkoiset järjestelmät, tietokannat, viestijonot tai kolmannen osapuolen palvelut. Integrointitestaus keskittyy rajapintojen, tiedon siirron sekä virheenkäsittelyn testaamiseen.

Erilaisia lähestymistapoja ovat ylhäältä alas -integrointi, alhaalta ylös -integrointi sekä hybridi. Lisäksi voidaan viitata Big Bang -lähestymistapaan, jossa kaikki komponentit testataan kerralla, mutta se on harvinaisempi johtuen vaikeuksista virheiden paikantamisessa.

Prosessi alkaa suunnittelulla ja testitapausten määrittelyllä, jotka kattavat rajapinnat ja tietovirrat. Testausympäristöä voidaan rakentaa käyttämällä stubbeja ja ohjaimia riippuvuuksien simulointiin sekä hyödyntää automatisoituja testikehyksiä (esim. JUnit, PyTest, NUnit). Testidata hallitaan, ja jatkuva integrointi (CI) tukee toistuvaa testausta.

Hyödyt ovat virheiden havaitsemisen nopeuttaminen ja paremman riskien hallinnan mahdollistaminen ennen järjestelmätestausta. Haasteita ovat ympäristön ylläpito ja testidatan hallinta sekä riippuvuuksien vaihtelun aiheuttama epävarmuus testituloksiin. Integrointitestit täydentävät yksikkötestausta ja valmistelevat siirtymään järjestelmätestaukseen. Esimerkkejä ovat verkkopalvelujen API-rajapintojen sekä moduulien väliset kutsut, tietokantaintegraatio.