insuliinintuotannon

Insuliinintuotanto on haiman beetasolujen endokriininen toiminto, jossa insuliini syntetisoidaan ja eritetään verenkiertoon. Syntyprosessi alkaa preproinsuliinista, joka siirtyy endoplasmaattiseen retikulumiin ja muuntuu proinsuliiniksi. Proinsuliinista käsitellään edelleen, ja lopullinen tuote on aktiivinen insuliini sekä erillinen C-peptidi, kumpikin varastoituneena beetasolujen granuloissa ennen erittymistä.

Säätely perustuu pääasiassa veren glukoosipitoisuuteen. Glukoosi pääsee beetasoluihin kuljetusproteiinin kautta (GLUT2). Glukoosin metabolia lisää solun ATP-pitoisuutta, jolloin KATP-kanavat sulkeutuvat ja solukalvo depolarisoituu. Tämä avaa Ca2+-kanavat, jolloin Ca2+-tulo käynnistää insuliinigranolien eksosytoosin ja insuliini erittyy vereen. Insuliinin puoliintumisaika veressä on noin 5–6 minuuttia; suurin osa hajoaa maksassa ja munuaisissa insuliinin hajottavien entsyymien, kuten IDE:n, vaikutuksesta.

Insuliinilla on keskeinen rooli glukoosin ottoon lihas- ja rasvasoluissa sekä maksaan kohdistuviin metabolisin reaktioihin, mukaan lukien glukoosin tuotannon ja lipolyyttisen/toleranssin säätely. Puute tai insuliinin toiminnan häiriö aiheuttaa diabeteksen riskin.

Lääkinnällisessä käytössä insuliinia tuotetaan nykyisin rekombinanttisella DNA-tekniikalla bakteereissa tai hiivoissa. Aikaisemmin käytettiin eläinperäistä insuliinia. Lisäksi kehitetään insuliinianalogeja, joilla on erilaiset vaikutusajat.