infinitiivissä

Infinitiivissä on suomen kielen kielioppitermi, jolla tarkoitetaan sanan infinitiivistä muodostuman inessiivistä (essive/inessive) sijamuotoa. Käytännössä infinitiivissä tarkoittaa infinitiivin taivutettua muotoa, jossa sana ilmaisee paikkaa tai sijaintia sanan käytön kontekstissa, esimerkiksi kielitieteellisessä tekstissä puhuttaessa itsestään infinitiivistä.

Morfologia ja muodostus

Infinitiivissä muodostetaan lisäämällä infinitiivin päälle inessiiviksi kutsuttu sijamuoto (-ssä). Suomen kielen eri sanoilla on tavallisesti omat taivutuspäätöksensä, ja infinitiivissä on kyse siitä, miten infiniivi-sanan peräpäätöstä muokataan ilmaistakseen paikkaa tai tilaa kieliopillisessa keskustelussa. Infinitiivissä on näin ikään kuin nimeksikin tuleva muoto, jota käytetään erityisesti kieliopillisissa yhteyksissä.

Käyttö ja konteksti

Infinitiivissä esiintyy pääasiassa kielitieteellisissä teksteissä, sanakirjojen selityksissä ja kieliopin kuvauksissa. Se auttaa erottamaan, millä tavoin kuvataan ja viitataan infinitiivin syntaksin tai semanttisten ominaisuuksien kaltaisista teemoista. Arkielaisessa kirjoittamisessa infinitiivissäkäyttö on harvinaisempaa; sen nöyrä tarkoitus on mahdollistaa tarkka viittaaminen infinitiivin käsitteeseen merkkiteossa ja opetusyhteyksissä.

Esimerkit

Esimerkiksi lauseessa voidaan puhua infinitiivissä käytetyistä muodoista tai siitä, mitä infinitiivi merkitsee tietyssä lauseyhteydessä. Tällaisia ilmaisuja käytetään lähinnä opetus- tai tutkimustekstissä kuvaamaan, miten infinitivimuoto eli infinitiivi voidaan luontevasti käsitellä kieliopillisissa analyyseissa.

Historia ja yhteys muihin muotoihin

Infinitiivissä kuuluu osana suomen kielen nominaaliseen taivutusjärjestelmää. Se on yksi tapa viitata infinitiiviin ilman, että viitataan suoraan itse verbiin; vastaavat sijamuodot (esimerkiksi elatiivi tai illatiivi) esiintyvät muissa sanamuodoissa. Kielitieteellisesti infinitiivissä on hyödyllinen käsite, kun tarkastellaan, miten infinitiivi konkretisoituu eri konteksteissa.