indikaattorivärejä

Indikaattorivärit ovat kemiallisia yhdisteitä, joiden väri muuttuu merkittävästi tietyn pH-alueen sisällä. Tämä värinmuutos johtuu siitä, että indikaattorimolekyylin rakenne muuttuu protonin (H+) vastaanoton tai luovutuksen seurauksena. Happamissa olosuhteissa indikaattori on yhdessä muodossa ja emäksisissä olosuhteissa toisessa muodossa, ja näillä muodoilla on erilaiset värit. Värinmuutos tapahtuu yleensä suhteellisen kapealla pH-välillä, jota kutsutaan indikaattorin siirtymäalueeksi.

Yleisimmin indikaattorivärejä käytetään happamuuden tai emäksisyyden määrittämiseen liuoksissa, tyypillisesti titrauksissa. Titrauksessa indikaattoria lisätään analysoitavaan liuokseen, ja kun titrantin (toisen liuoksen) pH saavuttaa indikaattorin siirtymäalueen, tapahtuu selkeä värinmuutos, joka ilmoittaa reaktion päätepisteen. Eri indikaattoreilla on erilaiset siirtymäalueet, joten sopiva indikaattori valitaan titrattavan aineen ja titrantin ominaisuuksien mukaan.

Tunnettuja indikaattorivärejä ovat esimerkiksi fenolftaleiini, joka on väritön happamissa liuoksissa ja vaaleanpunainen emäksisissä, sekä metyylioranssi, joka on punainen happamissa liuoksissa ja keltainen emäksisissä. Litmus on toinen yleisesti tunnettu indikaattori, joka muuttuu punaiseksi happamissa ja siniseksi emäksisissä liuoksissa. Indikaattorivärejä käytetään laajalti laboratorioissa opetuskäytöstä aina monimutkaisiin analyyseihin.