improvisointiin

Improvisointi on tilannesidonnainen luomisen tapa, jossa sisältö tuotetaan reaaliajassa ilman ennalta laadittua käsikirjoitusta tai suunnitelmaa. Se esiintyy laajasti taiteessa, kuten musiikissa ja teatterissa, mutta myös arjen ongelmanratkaisussa ja työyhteisöjen kehittämisessä. Kielen taivutusmuoto improvisointiin ilmaisee siirtymää improvisointiin tai osallistumista siihen.

Musiikissa improvisointi tarkoittaa sävellyksen tai soittamisen spontaania syntyä, usein yhteissoiton yhteydessä. Jazz ja muut nykyaikaiset musiikin suuntaukset ovat erityisen tunnettuja tästä. Teatterissa improvisaatio tarkoittaa ryhmän jäsenten yhteistuotantoa, jossa tarina ja tilanteet kehitetään lavalla ehdotusten perusteella ilman ennalta kirjoitettua käsikirjoitusta. Yleistyneitä muotoja ovat sekä lyhyt- että pitkäkestoinen impro, joissa vuorovaikutus yleisön ja esiintyjien kanssa on keskeistä.

Oppilaitoksissa, työpajoissa ja terapiassa improvisointi vahvistaa kuuntelua, reagointikykyä, luovuutta ja yhteistyötaitoja. Se tarjoaa turvallisen kehyksen kokeilemiselle, virheiden sietämiselle ja nopealle ongelmanratkaisulle. Keskeinen periaate on 'kyllä, ja' — toisen idean vastaanottaminen ja siihen rakentaminen.

Improvoinnin oppiminen ja käyttö tapahtuu koulutuksen, harrastustoiminnan ja ammatillisen kehityksen kautta. Se on sekä taiteellinen tekniikka että ajattelutapa, joka rohkaisee joustavuutta ja luovaa ajattelua.