implantointi

Implantointi tarkoittaa sekä kirurgista toimenpidettä, jossa elimistöön sijoitetaan implantti eli keinotekoinen tai biologinen korvike, että biologista prosessia kuten alkion implantaatiota kohdun limakalvolle. Implantoinnin tarkoituksena on palauttaa tai parantaa elimistön toimintakykyä, korvata vaurioitunutta kudosta tai mahdollistaa lääketieteelliset hoitomuodot.

Yleisimmät implantoinnin tyypit ovat hammasimplantit, ortopediset implantit (esim. polvi- tai lonkka-implantit), sekä sydän- ja verenkiertoon liittyvät implantit kuten pacemaker tai defibrillaattori. Kuulokoje-implantit kuuluvat myös tämän kentän laitteisiin. Silmäimplantaattien käyttö on vähemmän yleistä ja liittyy erityisiin silmätoimenpiteisiin, kuten joidenkin sisäisten linssien asennuksiin kaihin hoidoissa. Biologiset implantit voivat sisältää kudos- tai solurakenteita, joita käytetään kudoskorjauksissa ja rekonstruktiossa.

Toimenpide alkaa huolellisella suunnittelulla, jossa potilaan terveydentila, kuvantaminen ja laboratorioarvot arvioidaan. Kirurginen asennus tapahtuu yleensä paikallis- tai yleisanestesiassa. Implantin asennuksen jälkeen seuraa toipumis- ja rehabilitaatioprosessi sekä säännönmukainen seuranta implantin toimivuuden varmistamiseksi.

Riskiin kuuluvat infektio, implantin hyljintä tai toimintahäiriö, sekä tulehdukselliset komplikaatiot. Harvinaisemmissa tapauksissa voi ilmetä verenvuotoa tai hermovaurioita. Onnistuminen riippuu tyypistä, potilaan yleisestä terveydestä ja hoitoketjun laadusta. Implantointien kehitys on ollut osa modernia lääketiedettä 1900-luvulta lähtien, ja sääntely sekä kliiniset tutkimukset vaihtelevat maittain potilaturvallisuuden varmistamiseksi.