Implantoinnin

Implantoinnin käsite kattaa sekä biologisen prosessin että lääketieteellisten implanttien asennuksen elimistöön. Biologisessa yhteydessä kyse on sikiön kiinnittymisestä kohdun limakalvoon (embrioninen implantointi). Lääketieteessä implantointi tarkoittaa erilaisten laitteiden tai kudosten sijoittamista kehoon, kuten hammasimplantit ja ortopediset implantit.

Embryonal implantointi tapahtuu yleensä noin 6–10 päivää hedelmöittymisen jälkeen, kun blastokysti kiinnittyy endometriumiin. Prosessi vaatii endometriumin valmiutta ja hormonaalisen ympäristön sekä oikean ajoituksen kiinnittymiselle. Onnistunut implantointi mahdollistaa istukan muodostumisen ja sikiön ravitsemuksen. Epäonnistuminen voi johtaa varhaisen raskauden menetykseen.

Medikaaliset implantoinnit kattavat laitteiden tai kudosten sijoittamisen elimistöön. Niihin kuuluvat erityisesti hammasimplantit ja ortopediset implantit. Muita sovelluksia ovat esimerkiksi sydämen tai kuulon tukemiseen liittyvät implantit.

Riskit riippuvat implantoinnin tyypistä, mutta yleisiä ovat infektio, implantin hajoaminen tai hylkiminen sekä kudosten vauriot. Tarvittava seuranta ja huolto sekä potilaan yleinen terveydentila vaikuttavat lopulliseen lopputulokseen.

Historian saatossa implantointi on kehittynyt merkittävästi. Hammasimplantit ovat yksi varhaisista ja laajimmin käytetyistä sovelluksista; Brånemankin tutkimukset edistivät kiinnittymistä luuhun. Nykyään implantointeja käytetään monipuolisesti lääketieteessä.