immuunivälitteisistä

Immuunivälitteiset sairaudet ovat tiloja, joissa immuunijärjestelmän toiminta aiheuttaa kudostuhoa, tulehdusta tai elimistön toiminnan häiriön. Ne syntyvät eri immunologisten mekanismien kautta ja kattavat laajan kirjon sairauksia.

Mekanismin mukaan ne jaetaan useisiin pääkategorioihin: autoimmuuniset sairaudet, alloimmuuniset reaktiot, immuunikompleksivälitteiset sekä T-soluvälitteiset reaktiot. Autoimmuunisuudessa immuunijärjestelmä hyökkää omia kudoksia vastaan. Alloimmuunisuudessa vaste kohdistuu toisen yksilön antigeeneihin, kuten siirroissa tai raskaudessa. Immuunikompleksivälitteisissä reaktioissa kudoksiin kertyy immuunikomplekseja. T-soluvälitteiset reaktiot johtuvat T-solujen aktivaatiosta ja soluvälitteisestä kudostuhoista.

Esimerkkejä ovat autoimmuunisairaudet, kuten tyypin 1 diabetes, lupus erythematosus (SLE) ja monet kilpirauhassairaudet; alloimmuuniset reaktiot verensiirroissa ja elinsiirroissa; sekä allergiset sairaudet, kuten astma ja allerginen nuha. Immunokompleksivälitteisiä ilmiöitä esiintyy esimerkiksi joidenkin nefriittien yhteydessä, ja T-soluvälitteisiä reaktioita voivat olla kosketusihottuma sekä osa keskushermoston sairauksista.

Diagnoosi perustuu kliiniseen kuvaan sekä laboratoriokokeisiin, kuten autoantivasta-aineisiin ja immunoglobuliineihin, ja tarvittaessa kudosnäytteisiin sekä kuvantamiseen. Hoito keskittyy immuunivasteen hillitsemiseen ja oireiden hallintaan: kortikosteroidit, muut immuunivastetta muokkaavat tai suppressiiviset lääkkeet, DMARD-lääkkeet sekä biologiset aineet. Allergisten reaktioiden hoito voi sisältää antihistamiinilääkkeitä ja desensibilisaatioita.

Immuunivälitteiset sairaudet ovat laaja ja monitahoinen ilmiö, jonka ymmärtäminen on keskeistä kliinisessä diagnostiikassa ja hoidossa. Ne heijastavat geneettisten sekä ympäristötekijöiden vuorovaikutusta sekä immuunijärjestelmän monia patrimoniaalisia mekanismeja.