autoantivastaaineisiin

Autoantivasta-aineet ovat immuunijärjestelmän tuottamia vasta-aineita, jotka kohdistuvat elimistön omiin rakenteisiin, kuten soluihin, solukalvoihin tai solujen sisäisiin proteiineihin. Niiden läsnäolo voi viitata autoimmuunireaktiioon, ja niitä esiintyy tyypillisesti monissa autoimmuunisairauksissa, mutta niitä voi joskus löytää myös terveillä yksilöillä tai pieninä määrinä ilman kliinistä tautia.

Diagnostiikassa käytetään veren seerumianalyyseja, kuten ANA-testiä (anti-nukleaariset autoantivasta-aineet) sekä muita spesifisiä kokeita, kuten anti-dsDNA, anti-Sm, anti-TPO, anti-Tg, anti-CCP ja reumatekijä (RF). Testien tulkinta tapahtuu kliinisen kontekstin, oireiden ja muiden tutkimusten perusteella, sillä autoantivasta-aineiden presence ei aina tarkoita aktiivista taudin ilmenemistä.

Autoantigeenit voivat olla nukleaarisia, solunsisäisiä tai solukalvon rakenteita. Autoantivasta-aineiden muodostuminen liittyy immuunijärjestelmän toleranssin menetykseen, geneettiseen alttiuteen ja mahdollisiin laukaisutekijöihin, kuten infektioihin. Ristiriitaiset mekanismit voivat johtaa sekä taudin synnyyn että tautien merkkiaineiden ilmaantumiseen.

Esimerkkejä sairauksista, joissa esiintyy tunnistettavia autoantivasta-aineita, ovat systeeminen lupus erythematosus (anti-dsDNA, anti-Sm), autoimmuuninen kilpirauhassairaus (anti-TPO, anti-Tg), reumatoidinen artritti (anti-CCP, RF) sekä haavojen ja ruuansulatuskanavan autoimmuunisairaudet (muut vasta-aineet). Autoantivasta-aineet voivat toimia sekä patogeenisinä tekijöinä että merkkiaineina taudin diagnoosissa ja seurannassa. Hoito räätälöidään sairauden mukaan ja keskittyy oireiden hallintaan sekä immuunivasteen säätelyyn.