immunohistokemiallisia

Immunohistokemialliset menetelmät (IHC) ovat laboratorio-tekniikoita, joilla osoitetaan ja paikannetaan tiettyjä antigeeneja kiinnitetyn kudosnäytteen sisällä immunologisen reaktion avulla. Menetelmät yhdistävät immunologisen tunnistuksen histologiseen kontekstiin siten, että spesifiset vasta-aineet sitoutuvat tutkittavaan proteiiniin ja sitoutuminen näkyy merkkauksena kappaleen rakenteissa. Yleisiä havaintomenetelmiä ovat kromogeeninen värjäys ja fluoresenssi.

Näytteet ovat usein parafiinista leikattuja kudosleikkeitä. Ennen merkintää kudos käsitellään antigenin palauttamiseksi (esim. lämpö- tai entsymaattinen palautus). Sitten lisätään ensisijainen vasta-aine, joka kohdistuu tutkittavaan proteiiniin. Tämän jälkeen käytetään toista merkittyä vasta-ainetta; merkkivaihtoehtoja ovat entsyymi-kromogeeninen merkintä (kuten DAB) tai fluoresenssi. Lopuksi kappaleet voidaan kontrastia ja peittää.

Käyttökohteita ovat diagnostinen patologia: kasvainten tyypin ja alkuperän määrittäminen sekä biomarkkerien ilmentymän arviointi (esim. ER, PR, HER2, Ki-67 rintasyövän yhteydessä). Tutkimuksessa IHC tukee proteiinien paikantamista ja soluvälisten vuorovaikutusten kartoitusta sekä mahdollistaa useiden merkintöjen samanaikaisen havaitsemisen (multiplex IHC).

Edut ja rajoitukset: IHC säilyttää kudoksen rakenteen kontekstin, tarjoaa visuaalisen tulkinnan ja mahdollistaa useiden merkintöjen havaitsemisen. Rajoituksia ovat tulkinnan subjektiivisuus, taustakohina, epäspesifinen sitoutuminen, antigeenien herkkyyden tai säilyvyyden vaihtelu sekä tarve tiukalle laadunvarmistukselle ja standardien noudattamiselle.