immunisoimalla

Immunisoimalla tarkoitetaan toimintaa, jolla elimistöä kehitetään kestämään taudinaiheuttajia vastaan. Yleisintä on rokottaminen, mutta immuunisuutta voidaan edistää myös passiivisilla immunisaatioilla, joissa annetaan valmiiksi tuotettuja vasta-aineita. Immunisoituminen tähtää sekä yksilön että väestön suojeluun laumaimmuniteetin kautta.

Immuunivaste käynnistyy, kun antigeeneja tavataan. Aktiivisessa immunisoitumisessa kehittyy pitkäikäinen muisti B- ja T-soluissa sekä vasta-aineissa, jotka nopeuttavat ja tehostavat tulevia vastauksia.

Aktiivinen immunisoituminen tapahtuu rokotteiden kautta, jotka sisältävät heikennettyjä, tapettuja tai muuten inaktivoituja antigeeneja tai niiden koostumuksia. Passiivinen immunisaatio antaa valmiita vasta-aineita ja tarjoaa välitöntä, mutta lyhytkestoista suojaa.

Rokotteet kehitetään ja testataan kliinisissä tutkimuksissa. Turvallisuus ja tehokkuus monitoroidaan jatkoseurannan avulla. Yleisimmin haittavaikutukset ovat lieviä: pistopaikan oireet, kuume. Vakavat allergiset reaktiot ovat harvinaisia.

Yhteisöllinen vaikutus on merkittävä: rokotukset estävät taudin leviäminen ja suojaavat haavoittuvia ryhmiä. Historiaan kuuluvat varhaiset askeleet, kuten Edward Jennerin 1796 lehmärokotuksesta alkunsa saanut toiminta, sekä Pasteurin kehitystyö. Modernit rokotteet ovat vähentäneet tai poistanut monia tauteja.

Immunisoimalla on keskeinen rooli tartuntatautien ehkäisyssä; menestys riippuu kattavasta rokotuskattavuudesta sekä luotettavasta tiedonvälityksestä ja rokotteiden turvallisuudesta.